Joulutunnelmia

Joulua on vietetty kotosalla, päivät töissä ja muuten rauhakseen kotona. Syöty hyvin, katsottu sarjoja ja ihan vaan oleskeltu.

Kotia laitettiin pienesti, vuosi vuodelta tärkeämmäksi minun joulussani tulevat kynttilät, joululaulut (ne hartaat ja ranteet auki -tyyliset tietysti) ja joulukukat joten niihin painottui joulun laitto tänäkin vuonna.

Marimekon Fokus-kangas löytyi muuttokamoista. Kyllä, muutettu on 1,5 vuotta sitten mutta edelleen tavaroita on hukkateillä ja laatikoita purkamatta. Ja välillä on myös epäselvää, mitä jäi palotaloon ja mitä ollaan tuotu mukanamme.

Joulukuusia olisi kasvanut ihan omalla tontilla mutta emme sellaista tuoneet sisälle. Meillä ei oikein ole sille hyvää paikkaa joten päädyimme kuusen oksiin maljakossa.

Ihastuin meidän paikallisen kukkakaupan tarjontaan ja palveluun niin että hain sieltä jouluksikin kimpun. Nämä paikan päällä käsin sidotut kimput ovat hieman hintavia mutta ihan mielettömän kauniita ja kestäviä. Ja kun kimppu alkaa nuupahtaa jaan sen pienempiin maljakoihin jolloin siitä on iloa vielä joksikin aikaa. Ehdottomasti jatkossakin juhliini kuuluu nämä ammattitaidolla valmistetut kukkakimput.

Kesän yli rakkaudella hoitamani amarylliksen sain istutettua ruukkuun vain hieman liian myöhässä, jouluksi se ei kukkavanaansa kasvattanut. Amaryllis istutettiin keväällä kukkapenkkiin jossa se sai rauhassa kasvatella lehtiään ja kerätä sipuliinsa voimia, syksyllä nostin sen ylös ja vein kellariin. Ja kas, joulun alla sipulista kurkistikin pieni kukkavanan alku. Ihmeellinen sipuli se tuntee kalenterin. 

Hyasintteja on menossa amppelissa jo toinen kierros, tähän ideaan ihastuin tosi paljon ja hyasintin tuoksu se vaan kuuluu jouluun.

Joulun säät ovat olleet paremmat kuin aikoihin. Lumi on pysynyt maassa ja aattona ja joulupäivänä nautittiin upeista aurinkoisista säistä (tosin pääosin toimiston ikkunasta mutta hienolta se näytti sieltäkin). 

Kotona on vaan parasta <3

Pääsiäisen kukkaset

Pääsiäinen on yksi suosikkipyhistäni, vaikka se tänä vuonna meneekin pääosin töissä. 

Pääsiäisen uskonnollinen sanoma koskettaa, ja pääsiäinen sijoittuu niin ihanaan vuodenaikaan. Pääsiäiseen sopii myös kukat, kirkkaanväriset tulppaanit ja muut.

Rekossa oli myynnissä ensimmäiset kukat; lilat kauniit orvokit. Ne asuvat nyt kuistilla, vielä on hieman viileää ulkona.

Otin omenapuiden leikkuun yhteydessä muutaman oksan sisälle maljakkoon, ja valkeat omenankukat aukesivat juuri pääsiäiseksi.

Eräänlainen kukkanen kai tämäkin... Pentu on kasvattanut itselleen vikkelät jalat, ja sitä on haettu ahkerasti naapurin pihasta seikkailemasta.

Joulunpyhien ohi uuteen vuoteen

Joulunaika oli meillä melkoisen tapahtumarikasta. 

Joulua lähdimme viettämään reissun päälle joten kotia tuli laitettua ihan ennätysvähän. Minulle joulun tuovat joulukukat, joululaulut ja kynttilät, ja niitä meillä sentään oli.

Kameraa ei ole tullut laukusta kaiveltua, joten tässä sekalaisia kuvia ja tarinoita joulunajalta kännykkäkuvien kertomana.

Amarylliksen ostin jo syksymmällä sipulina ja sen ajoitus osui mahtavasti; kukki upeasti juuri joulun alla. Nyt kun on tiloja ja intoa, niin eiköhän tästä yritetä tehdä monijouluinen kaveri.

Reissuun lähtö vastusti ihan kunnolla, kun ensin pukkasi päälle flunssa ja sen jälkeen koiramme ottivat matsia keskenään sillä seurauksella, että toinen sai silmäkulmiinsa yhteensä 5 tikkiä. 

Koiranpojat ovat 5- ja 9 -vuotiaat, ja tulevat kyllä hyvin juttuun; ovat tulleet ennen tätä episodia ja yhtä lailla sen jälkeenkin. Vanhempi on selvä pomo. Keskenään ne eivät leiki ja toki resursseista kuten ruuasta, leluista ja ihmisistä tulee joskus kähinää mutta nuorempi on tähän mennessä alistunut aina. Nyt sitten kävikin niin että nuorempi pistikin vastaan ja tämä meidän seniori kärsi tappiot. Alaluomi oli ikävästi halki ja yläluomessa vielä toinen haava. Haavat ommeltiin ja potilaalle lääkekuurit päälle, sekä valtavankokoinen kauluri päähän.

Koirahoitola oli varattu reissun ajaksi jo aikaisin syksyllä, ja siellä onneksi luvattiin potilasta hoitaa. Mukavaa se ei varmasti ole ollut sillä pöntön kanssa elämä vaikutti vähintäänkin hankalalta, mutta koiria kun haimme hoitolasta oli haavat jo paljon paremman näköiset ja huomenna mennään jo tikkien poistoon. Muutaman päivän on jo saanut olla ilman kauluria, kun ei haavoistaan pahemmin piittaa.

Välillä kävi jo mielessä päästäänkö reissuun lainkaan, mutta lähtöä edeltävänä päivän soitin vielä eläinlääkäriltä mielenrauhaa kun haavat eivät näyttäneet oikein hyviltä; puremahaavoissa se paraneminen kestää ja kaikki vaikutti normaalilta.

Siispä kentällä shampanjaa siemaillessa alkoi jo löytyä sitä joulufiilistäkin.

Peking oli paljon ennakko-odotuksia hienompi. Siellä on vielä paljolti vanhaa kiinalaista elämää ja kulttuuria esillä, kuten tässä hotellin ikkunasta näkyvä paikallisten asuinalue hutong. 

Joulu näkyi katukuvassa valoin, joulukuusin ja joulupukein, vaikka paikalliset sitä tuskin viettävät kodeissaan. 

Ruoka oli aivan erinomaista, sekä perinteinen kiinalainen että joulupäivänä nauttimamme japanilainen teppaniyaki. 

Flunssaan sain asianmukaiset lääkkeet kävelemällä apteekkiin ja sanomalla köh-köh.

Kotona vietimme sitten joulua reissun jälkeen joulusaunan, valikoitujen ruokien ja muutaman lahjapaketin kanssa.

Kastanjoista on tullut meille uusi herkku. Meillä on lapsuudenkodissa joskus näillä herkuteltu ja kerran olemme niitä aikuisenakin tehneet. Nyt ne oli Prismassa nostettu oikein sesonkituotteeksi ja ovat ne kyllä paahdettuina ja voin kanssa nautittuina melkoista herkkua. Netistä löytyi ohjeita myös mm. kastanjakeittoon, varmasti kokeilemisen arvoista, voisin kuvitella että kastanjoista syntyy mahtavan samettinen keitto!

 Itse jouluherkkujen kuningas meidän perheessä on kala. Graavi, kylmäsavu, lämminsavu, sillit, mäti. Parhaana kaikista äidin tekemä sitruunasilli, jota sain purkillisen kaappiini jo hyvissä ajoin ennen joulua.

Lahjapaketeista meille paljastui paljon keittiötavaraa, niistä varmasti kuvia blogissa aikanaan. Alamme myös olla tilanteessa jossa koirat saavat lähes yhtä paljon lahjoja kuin me... ja tyytyväisiltä vaikuttavat.

Meillä eletään varsin jännittäviä aikoja, tervetuloa kanssamme jännittämään vuotta 2017 ja pidänkin teitä jännityksessä ainakin muutaman päivän vielä!

Ihanaa uutta vuotta kaikille jotka täällä käytte ja kiitos että kuljette kanssamme!

Tervetuloa syksy

Ennen muuttohässäkkää kävimme lataamassa akkuja ja juhlimassa pyöreitä vuosia täyttänyttä veljeäni mökillä.

Taivas antoi aurinkoa, sadetta ja myrskyä, ihan kuin oltaisiin siirrytty kesästä syksyyn yhden viikonlopun aikana.

Perjantaiaamu oli aurinkoinen ja lämmin, ja vietimme aikaa laiturilla. 

Kävin joka aamu aamu-uinnilla vilpoisessa mutta niin virkistävässä järvivedessä. Laiturin päässä vedessä yritän aina painaa kesää ja maisemaa verkkokalvoilleni talven varalle.

Synttäripäivänä meillä oli alkuruuaksi rapuja ja pääruuaksi rosvopaistia. Rosvopaisti on oivallista mökkiruokaa isolle porukalle, sen valmistaminen on hauskaa ohjelmaa ja syötävää tulee kerralla paljon. Lisukkeiksi teimme uunijuureksia, sienisalaattia oman pihan rouskuista (karvarouskuja on paljon!), coleslawta, melonisalaattia, perunasalaattia sekä leipää ja lohilevitettä.

Kaivoimme isäni kanssa rantaan kuopan ja vuorasimme sen kivillä edellisenä iltana. Aamulla virkuimmat tekivät kuoppaan tulet ja kuoppaa lämmitettiin 4-5h. Sitten sinne haudattiin foliolla ja märällä sanomalehdellä käärityt lihat (possua, lammasta ja poroa) ja ne kypsyivät kuopassa n. 7-8 tuntia.

Olemme kerran aiemminkin tehneet rosvopaistia ja teimme nyt saman havainnon, että parasta tulee rasvaisesta possun lihasta. Aiemmalla kerralla meillä oli kuopassa hirvipaisti, joka jäi todella kuivaksi. Nyt poroon laitoimme pekonia ympärille, mutta siitä huolimatta paistin sisimmät osat olivat hiukan kuivia. Lampaat olivat nyt paloina ja niistä tuli myös erinomaisia.

Päivällä kävimme paikallisella venelaiturilla kodassa makkaranpaistossa ja seurasimme kun tuuli yltyi ja nosti järven vaahtopäille.

Illalla keli oli vilpoinen mutta urheasti katoimme illallisen ulos. Tunnelma olikin aika mieleenpainuva kun 8 aikuista ja 5 lasta söimme pitkän pöydän ääressä pipot, villapaidat ja käsineet yllämme.

Ravut ostimme valmiiksi keitettynä paikallisen K-kaupan tiskistä. Rapujen syönti oli suurimmalle osalle ensimmäinen kerta (meille toinen), joten ohjeita katsottiin netistä. 

Sadonkorjuuaika olisi parhaimmillaan. Mättäissä on puolukkaa, sieniä on valtavasti ja puskat notkuvat tyrniä. Vaan tänä syksynä emme taida sadonkorjuuseen ehtiä.

Perheen kanssa vietetty aika on todellista laatuaikaa, vaikka meteli on melkoinen äänekkäässä suvussamme, koiria ja lapsia saa jatkuvasti tarkkailla ja mökki on tupaten täynnä tavaraa, vaatetta ja kenkää. Vaikka mukavaa on myös aina palata omaan rauhaan. Arjen ja juhlan onnistunut combo, siitä se onnellinen elämä taitaa koostua.

Pionien aikaan, juhannusperinteitä

Juhannusta vietettiin meidän taloudessa työn merkeissä, ties miten monetta kertaa. Juhannusaattona työpaikalla mietin, että nykyinen juhannusperinteeni on sukan kutominen töissä. Tänä vuonna sillä erotuksella, ettei sukkia tarvinnut vetäistä suoraan jalkaan toimistolta poistuessa.

Työnteko juhannuksena on ihan vallan ok, etenkin kun siitä sain tänään oikein roimat kiitokset asiakkaalta, niin tuntuihan se kivalta.

Juhannusperinteet ovat siis meillä jääneet aika vähiin. Eikä kyllä tullut huusholliakaan siivottua. Ruokaperinteet menivät kerrassaan uusiksi, kun juhannuksen alla tehtiin valtava kulhollinen varhaiskaali-nuudelisalaattia jota sitten töissä lounastunneilla pureskeltiin.

Juhannusaattoiltana etsiskelin koirille uimapaikkaa ja ajelin pitkin maaseutuja. Oli kyllä niin kauniin näköistä, liput saloissa ja pihapiirit siistejä ja kesäisiä. Kukat kukkivat mahtavassa väriloistossa. Radiossa lauloi puhelinlangat; Kesäillan valssit sun muut, sekä suomalaisten liikuttavan perinteinen jussinvietto saivat kyllä silmäkulmat kostumaan. Mikä lie keski-ikää lähestyvän isänmaallisuus siellä päätään nostaa.

Puutarha muuttaa muotoaan joka päivä. Nyt sinne aukesi kauniita oransseja liljoja sekä ne ihanat pionit. Ah mikä tuoksu, niitä voisi ihastella ja nuuskutella päivät pitkät.

Metsässä ihastelin tänään kauniita puna-apilarykelmiä sekä yhtä suosikeistani, maitohorsmaa.

Sitä aitoa, ihanaa maitohorsmaa joka on niin kovin monin paikoin saanut antaa tilaa lupiineille. 

Joulun tunnelmia

Joulunpyhät on vietetty kotosalla omalla porukalla. 

Aattona syötiin hyvin, saunottiin ja käytiin jouluyön messussa. Aaton jälkeisten pyhien ohjelma on ollut kutakuinkin sama kirkkoa lukuunottamatta. Lisäksi olen katsonut jaksokaupalla Downton Abbeyta, koonnut lahjaksi saatua palapeliä,  on ulkoiltu ja syöty vielä hieman lisää. On tehnyt hyvää olla vain kotona ja ottaa ihan iisisti.

Tässä tunnelmia meidän joulunvietosta.

Kuusi on hobitti-kokoluokkaa mutta tosi kaunis ja koristeitakin löytyi riittävästi

Joululiinan virkaa päätyi toimittamaan nettikirppikseltä löytynyt Marimekon punainen Fokus. Eihän se ihan joulunpunainen ole mutta ajaa asiansa valkoisen pellavaliinan kanssa. Ja toimii pitkälle joulun jälkeenkin. Ja jäi näköjään silittämättä mutta ei kai se niin nuukaa ole.

Vanhat Arabian Fenno-kupit toimivat tarjoilussa. Joulupöydän kattaus oli varsin perinteinen; kalaa, juustoja, sienisalaattia, kinkkua. 

Ja syömiseen on panostettu joulupöydän ulkopuolellakin:

Pähkinänsärkijä löytyi joulua varten kirppikseltä 80 sentillä.

Myös jouluhkoiset (oikeasti ovat joku matkamuistosetti Kyprokselta tms.) lasinaluset tarttuivat kirppikseltä mukaan. Glögilasina Iittalan Hotcool joita meillä on kahdessa värissä ja koossa.

Joulupukki oli antelias ja toi uudet Marimekon patalaput. 

Sekä orava-aiheisen enkelikellon meille oravien ystäville

Peltiset seinätaulut ovat kuuleman mukaan 50-luvulta Espanjasta.

Hyasintit levisivät kasvaessaan vähän hujan hajan, mutta levittävät jouluista tuoksuaan koko olohuoneeseen.

Tuhannen palan palapeli aiheena Lontoon metro löytyi myöskin lahjapaketista. Koukuttavaa puuhaa!

Tästä joulusta jää mieleen kiireetön rauhallinen tunnelma ja lepo sekä pitkät lenkit talviseksi muuttuvassa maisemassa. Palaamme taas töihin ja tohinaan levänneinä ja voimia keränneinä!