Talven riemut ja kevään ensi säteet

Talvi on jatkunut työntäyteisenä. Kotona on käyty kääntymässä, joten oikein mitään kerrottavaa ei blogiinkaan ole ollut, eikä pimeät päivät ole houkutelleet kuvaamaan.

Tässä kuitenkin meidän kuulumisia kuvin, ihan omaksikin muistoksi.

Taas on saatu niin kaunis ja hieno talvi <3. Paljon, paljon lunta, sellaisia sopivia pakkassäitä. Olen usein ennenkin todennut, että täällä maalla vuodenajat kokee ihan eri tavalla kuin kaupungissa. Täällä on luonnon valoa ja aina vuodenajan mukaan muuttuvat maisemat ja värit. Ja tilaa olla, ulkoilla ja hengittää.

Kotona polttelee remppakuume, toivon mukaan ensi kesänä päästään uusimaan pintoja silleen maltillisesti. Periaatteella, mikä ei ole rikki, sitä ei tarvitse korjata. Jotenkin surettaa katsella nettikirppiksiä jossa laitetaan täysin valideja, kalliita keittiöitä ja muita pintoja kiertoon. Toki jokainen tekee makunsa mukaan mutta meille tärkeää on vanhan ja ehjän säilyttäminen. Mutta pientä päivitystä ehkä pintoihin saadaan.

Eräänä viikonloppuna tuli kokeiltua uunifetapastaa, tuota someherkkua. Oli hyvää!

Navetan vintiltä kaivelimme talon perintönä tulleita suksia, haaveina metsähiihtoretki. No lumet ehtivät sulaa ja vesikelit saapua ennen kuin pääsimme tuumasta toimeen, mutta nyt on taas pakkasia luvassa joten ehkä jopa tänä talvena suunnitelma toteutuu. Sukset vielä vaativat vähän pölyjen pyyhintää ja sopivien siteiden asennusta tai monojen hankintaa. Nyt on hankikannot olleet upeat, ja meidän pelloillakin nähty paljon ulkoilijoita. Läheinen peltolatu on ensimmäistä kertaa meidän täällä asuessa kunnostettu.

Eläinlauma voi hyvin ja paksusti. Koirakolmikko on löytänyt yhteisen sävelen kevään muutosten jälkeen. Ne nautiskelevat meidän lailla maalaiselosta. Eräänä viikonloppuna unohdin koirien remmit kaverin autoon, ja hyvin pärjättiin viikko ilman pantoja ja hihnoja.

Kanat pitivät muninnasta 1,5kk tauon ja tuli jo pariin otteeseen mietittyä mitä järkeä on ylläpitää lemmikkikanoja navetassa, lämmittää niitä talvella ja siivota ja ruokkia. Onneksi tauko lopulta päättyi ja nyt taas tulee munia yllin kyllin. Kyllähän se munien osto Rekosta hieman nololta tuntui :)

Kanat ovat olleet sisällä koko talven. Ulkoilusäitäkin olisi jo välillä ollut, mutta emme oikein ole keksineet järkevää systeemiä siihen, miten pitää ulkoiluluukkua auki kun kanalassa pitää kuitenkin pitää lämpöjä päällä. Mutta tuskin tässä kauaa enää menee kun päästämme kanat ulkoaitaukseen kevätsäistä nauttimaan.

Puutarhakausikin kolkuttelee jo ovella. Niin onnellisena kuin kauden loppusyksystä lopettaa, ei mene montaa kuukautta kun multasormea alkaa taas syyhyttää. 

Chilien viljely alkoi tammikuussa. Vanhat siemenet ovat itäneet yllättävän huonosti, mutta taimia on kuitenkin jo mullassa kymmenkunta ja lisääkin jo tulossa. Seuraavana ovat vuorossa tomaatit.

Pelargoneista talvetuksesta selvisivät valossa olleet, hämärässä työhuoneessa talvehtineet kuolivat yhtä lukuunottamatta. Matin päivänä leikkelin hieman kasveja ja otin pistokkaita. Samalla myös viherkasvit saivat uusia multia ja lannoitetta. Tuo kevään vihreä inspiroi kyllä niin paljon! Tähän vuodenaikaan ei ole parempaa kuin seurata kasvien uutta nousua.

Roikkuvat ystävät ja yksi myöhästynyt punainen

Keltaisen kahvipannun Pauliina esitteli ihanin kuvin helppoja huonekasveja. Siitä innostuneena räpsäisin pari kuvaa meidän amppelikasveista, hieman talven jäljiltä nuutuneista mutta kevättä kohti jo kurottelevista.

Viherkasvit kyllä sopivat vanhaan taloon! Itse olen mahdottoman laiska hoitaja (olen saanut jopa kaktuksen tapettua kuivuuteen), mutta ainakin nämä kaksi kaveria ovat aika kiitollisia ja helppoja hoidettavia. Alkavat selvästi lerputtaa lehtiään kun tahtovat kastelua.

Kissuksen ostin toissa syksynä Torista, samalta myyjältä kuin posliinikukan pistokkaan. Pistokkaat tulivat minulle postissa ja olivat kyllä aika pikkuisia ja heiveröisiä. Aika kauan niiden kasvuun lähtö kesti, mutta nyt molemmat vihertävät ja ovat hyvässä kasvussa.

Tämän valkoisen ruukun ostin Prisman alekorista ja amppeli on itse juuttinarusta solmittu.

Piilean ostin Plantagenista, ja se on löytänyt paikkansa makuuhuoneen ikkunalta. Piilea pitää puolivarjoisasta paikasta, mutta tämä yksilö otti hieman nokkiinsa heikosta valosta, kuivahtamisesta tai mullan vaihdosta tai kaikista näistä. Osa varsista on hieman kuivahtanut, tämä kasvi kylläkin myös kukki syksyllä pienin vaatimattomin kukin, mikä voi osaltaan myös riuduttaa kasvia. Nyt se on onneksi ikkunan puolelta ihan pirteän näköinen ja kurottelee hauskasti lehtensä valoa kohti.

Amaryllis suvaitsi vihdoin avata kukkansa, onhan se jo helmikuu. Tämä on viime jouluksi ostettu, kesän yli hoivattu. Toinen kukkavana ei lähtenyt lainkaan kasvuun joten se ehkä tarvitsisi vähän ravinteikkaamman paikan ensi kesäksi.

Joulun hidasta odottelua

Joulu hiipii hiljaa mieleen ja kodin nurkkiin.

Oveen on ripustettu havukranssi, kynttilät palavat päivittäin ja hyasintin tuoksu leviää huoneisiin.

Ensimmäinen hyasintti pääsi roikkumaan ikkunalle kesällä Jyskistä ostamaani amppeliin. Noita tosi kauniita harmaita amppeleita on useampi kappale, täytyykin istutella niihin kaikkiin kevään mittaan jotakin.

Itsenäisyyspäiväksi haettu kukkakimppu on edelleen täysin freesissä kunnossa. On muuten pikkuinen ero kukkakaupan ja marketin kukkien laadussa.

Marraskuulla on puolensa

Heti kesäloman päätyttyä päätin että syksylle tarvitaan löhöloma. Sellainen, mihin ei suunnitella mitään vaan varataan aikaa kotona hengailulle, sohvalla makoilulle ja nukkumiselle. Yksinkertaisesti levolle, sitähän ihminen tarvitsee. Sitten jos jotain jaksaa tehdä niin kaikki on ihan boonusta.

Ja mitä kaikkea voi tapahtua kun on aikaa pysähtyä. Voi vaikka löytää marraskuusta ihan uusia puolia. Sellaisia aurinkoisempia.

Meillä on muuten ihan järjettömän likaiset ikkunat. Mutta ei kai niitä ennen kevättä kannata pestä. Jos silloinkaan.

On aikaa valmistella kunnon aamiaisia. Muna oli ihan samana aamuna munittu.

Ehtii myös jäädä ihastelemaan miten kauniisti höyry nousee kahvikupista ja miten hienot ovat marraskuiset pitkät varjot.

Kissakin on niin lomalla.

Makkarissa kuuluu kummia.

Kevätpäivä kotona

Kuten Ikean mainoksessa niin osuvasti todetaan, ihanaa olla kotona <3

Kevät on tuonut mukanaan taas pienen sisustusinnon, on niin ihanaa seurata kun valo ja lämpö lisääntyy, viherkasvit puskevat uutta kasvua ja taimet kasvavat lähes silmissä. Tontille on nousemassa sinivuokkojen armeija ja puutarhaunelmat odottavat toteuttajaansa.

Valo tulvii tupaan ja tuo mukanaa pitkät varjot.

Kuistilta saisi jo lämpöpatteri lähteä talviteloille.

Terassille paistaa lämpiminä päivinä niin että kahvihetket on jo siirretty sinne.

Pontevan emo-rahapuun jälkeläiset ovat kasvaneet niin että istuttelin niitä isompiin purkkeihin ja samalla latvoin pitkäksi venähtäneitä oksia. Saapa nähdä miten näin rajusta käsittelystä tokenevat.