Talven riemut ja kevään ensi säteet

Talvi on jatkunut työntäyteisenä. Kotona on käyty kääntymässä, joten oikein mitään kerrottavaa ei blogiinkaan ole ollut, eikä pimeät päivät ole houkutelleet kuvaamaan.

Tässä kuitenkin meidän kuulumisia kuvin, ihan omaksikin muistoksi.

Taas on saatu niin kaunis ja hieno talvi <3. Paljon, paljon lunta, sellaisia sopivia pakkassäitä. Olen usein ennenkin todennut, että täällä maalla vuodenajat kokee ihan eri tavalla kuin kaupungissa. Täällä on luonnon valoa ja aina vuodenajan mukaan muuttuvat maisemat ja värit. Ja tilaa olla, ulkoilla ja hengittää.

Kotona polttelee remppakuume, toivon mukaan ensi kesänä päästään uusimaan pintoja silleen maltillisesti. Periaatteella, mikä ei ole rikki, sitä ei tarvitse korjata. Jotenkin surettaa katsella nettikirppiksiä jossa laitetaan täysin valideja, kalliita keittiöitä ja muita pintoja kiertoon. Toki jokainen tekee makunsa mukaan mutta meille tärkeää on vanhan ja ehjän säilyttäminen. Mutta pientä päivitystä ehkä pintoihin saadaan.

Eräänä viikonloppuna tuli kokeiltua uunifetapastaa, tuota someherkkua. Oli hyvää!

Navetan vintiltä kaivelimme talon perintönä tulleita suksia, haaveina metsähiihtoretki. No lumet ehtivät sulaa ja vesikelit saapua ennen kuin pääsimme tuumasta toimeen, mutta nyt on taas pakkasia luvassa joten ehkä jopa tänä talvena suunnitelma toteutuu. Sukset vielä vaativat vähän pölyjen pyyhintää ja sopivien siteiden asennusta tai monojen hankintaa. Nyt on hankikannot olleet upeat, ja meidän pelloillakin nähty paljon ulkoilijoita. Läheinen peltolatu on ensimmäistä kertaa meidän täällä asuessa kunnostettu.

Eläinlauma voi hyvin ja paksusti. Koirakolmikko on löytänyt yhteisen sävelen kevään muutosten jälkeen. Ne nautiskelevat meidän lailla maalaiselosta. Eräänä viikonloppuna unohdin koirien remmit kaverin autoon, ja hyvin pärjättiin viikko ilman pantoja ja hihnoja.

Kanat pitivät muninnasta 1,5kk tauon ja tuli jo pariin otteeseen mietittyä mitä järkeä on ylläpitää lemmikkikanoja navetassa, lämmittää niitä talvella ja siivota ja ruokkia. Onneksi tauko lopulta päättyi ja nyt taas tulee munia yllin kyllin. Kyllähän se munien osto Rekosta hieman nololta tuntui :)

Kanat ovat olleet sisällä koko talven. Ulkoilusäitäkin olisi jo välillä ollut, mutta emme oikein ole keksineet järkevää systeemiä siihen, miten pitää ulkoiluluukkua auki kun kanalassa pitää kuitenkin pitää lämpöjä päällä. Mutta tuskin tässä kauaa enää menee kun päästämme kanat ulkoaitaukseen kevätsäistä nauttimaan.

Puutarhakausikin kolkuttelee jo ovella. Niin onnellisena kuin kauden loppusyksystä lopettaa, ei mene montaa kuukautta kun multasormea alkaa taas syyhyttää. 

Chilien viljely alkoi tammikuussa. Vanhat siemenet ovat itäneet yllättävän huonosti, mutta taimia on kuitenkin jo mullassa kymmenkunta ja lisääkin jo tulossa. Seuraavana ovat vuorossa tomaatit.

Pelargoneista talvetuksesta selvisivät valossa olleet, hämärässä työhuoneessa talvehtineet kuolivat yhtä lukuunottamatta. Matin päivänä leikkelin hieman kasveja ja otin pistokkaita. Samalla myös viherkasvit saivat uusia multia ja lannoitetta. Tuo kevään vihreä inspiroi kyllä niin paljon! Tähän vuodenaikaan ei ole parempaa kuin seurata kasvien uutta nousua.

Kotiutumista ja maakuntalauluja

Juuret ovat ihmisille tärkeitä. Koko sukuni on samalta suunnalta Suomea, mutta kun olin pieni perheeni muutti aivan toiselle laidalle maata. Kolmen muun maakunnan jälkeen olen päätynyt ja asettunut Uudellemaalle ja viihtynyt täällä niin hyvin että ajattelen jopa asuvani täällä loppuelämäni. Täällä on töitä, palveluita, ystäviä, kaikki harrastusmahdollisuudet upeine maastoineen ja hyvät edellytykset puutarhanhoidolle. Joka kevät nautiskelen siitä että kevät tulee tänne aikaisin. Talvien kanssa on vähän niin ja näin ja talvet voisikin olla ainoa syy joka minut vielä ajaisi pohjoisempaan. Tosin tämä kulunut talvi palautti taas uskon siihen että etelässäkin voi olla hiihtokelejä.

Heh, olen vuosia harmitellut kun etelässä ei pääse hiihtämään ja uhonnut muuttavani Lappiin. Tänä talvena kun kelit ovat olleet mitä mainioimmat hiihtoa ajatellen, sain itseni ladulle _kaksi_ kertaa. Ei se sitten ollutkaan keleistä kiinni.

Tähän taloon kun muutettiin reilu 1,5 vuotta sitten, uhosin että tästä sitten muutan vasta palvelutaloon, tämä on se loppuelämän koti. Ja samalta tuntuu edelleen. Vaikka työmatkaa kertyy, se fiilis kun ajelee peltomaiseman keskelle kotiin voittaa kyllä kaiken matkoihin käytetyn vaivan ja ajan. Joskus pimeällä kodin valot näkyvät kauas ja silloin oikein läikähtää sydämessä. Oma koti.

Toki haaveita ja unelmia on ja pitää ollakin. Tähän taloon ja muihin liittyviä.

Täällä luonto ja vuodenajat ovat niin lähellä ja niitä kokee ihan toisella tapaa kuin kaupungissa.

Toin sisälle omenapuun oksia ja ne tuovat kevättä ja vihreää tupaan.

Tänään kiipesimme koirien kanssa pitkästä aikaa "meidän" mäelle. Tätä maisemaa katsoessa tulee aina mieleen Uudenmaan maakuntalaulu, tämä (ihan mieletön versio!!):

Maakuntalaulut, mikä mieletön konsepti! Ikävä kyllä minun aikana niitä ei enää opeteltu koulussa, hädin tuskin omaamme laulettiin (en muista että sitäkään). Veljen ylioppilasjuhlissa laulettiin paikallinen maakuntalaulu, eikä kukaan osannut / laulanut sitä kuin minun äiti, joka ei ole sieltä päinkään kotoisin :). Rakkaus maakuntalauluihin (ja yhteislauluun yleensä) tulee kyllä minulle verenperintönä. Aina kun sukua on tavattu, on laulettu yhdessä.

Vasta tänne taloon muutettuamme koin itseni sen verran uusmaalaiseksi että tuli kuunneltua tuo Uusmaalaisten laulukin. Ja siinä onkin mennyt tovi sitä opetellessa, on muuten vaikea.

Siirryin tässä talven mittaan vuorotöistä toimistotyöaikaan, mikä on laittanut arkea hieman uusiksi. Viikot kuluu hirmuista tahtia ja päivät täyttyvät töistä ja harrastuksista. Viikonloppuisin onkin sitten sitäkin mahtavampaa fiilistellä päivänvaloa ja nauttia kotona olosta. Tykkäsin kovasti myös vuorotöistä mutta aika aikaa kutakin.

Ulkona on niin keväistä kun aurinko porottaa täydeltä taivaalta ja lumet sulavat ihan silmissä.

Pelargonit selvisivät talvesta työhuoneessa harmoonin päällä! Leikkelin talvella kasvaneet haaleat haitulat pois ja laitoin kasvit keittiön ikkunalle. Siinä pukkaavat vehreää uutta kasvua <3

"Helmikuun" maisemakuva

Tammikuussa aloittamani maisemakuvasarja oli hyvä idea mutta hieman mahdoton toteuttaa. Päädyin ottamaan kuvan klo 14 (koska tammikuussa tuon jälkeen oli jo pimeää) mutta nyt toimistotyöaikaan siirryttyäni en ole ollut kertaakaan tuohon aikaan kotona ja viikonloputkin on juostu harrastuksissa. 

Helmikuussa meitä on hellinyt kyllä aivan ihanat talvikelit. Kylmää on ollut (kiitos beast from the east), kylmimmillään -28 astetta eräänä aamuna. Ihanaa kun on saanut kerrankin käyttää talvivaatteita ja lämmitellä uuneja. Päivät ovat olleet huikean kirkkaita ja aurinkoisia, vaikka säitä olenkin ihastellut lähinnä toimiston ikkunasta. Iltaisin sen sijaan ollaan nautittu upeasta kuutamosta. Lumipeite maassa ja taivalla kirkkaana mollottava kuu ovat riittäneet valaistukseksi iltalenkeille eikä otsalampulle ole ollut tarvetta.

Tässä siis "helmikuun" maisema tänään 3.3. kuvattuna. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja lämmittää jo keväisesti. Lumi on ollut maassa oikeastaan koko talven.

Eläinlasten kasvua

Koiranpentu on nyt 10kk ja kissanpentu 4kk. Arki on näiden eläinlasten ja setäkoirien kanssa ollut kyllä varsinaista sirkusta, kaikkien totutellessa toisiinsa ja tapoihinsa. Portit, ovet ja tilat ovat tulleet tarpeeseen.

Nyt kissa ja kanat ovat tuoneet elämään sen realiteetin, että matkoille ei enää juuri lähdetä. Koirat voi ottaa mukaan, mutta kissat ja kanat vaativat hoitajan jo paria yötä pidempien reissujen ajaksi.

Kissanpentu on tottunut koiriin hienosti ja ulkoillut jo rohkeasti. Hän on työkissa jonka tehtävänä on pitää hiiret loitolla rakennuksista. Myös naapurit ovat hyvin tyytyväisiä kissasta. 

Kissa on aivan mahdottoman rohkea ja reipas. Aiempien kokemusten perusteella olin varautunut arkaan, huonekalujen alla lymyilevään kissanpentuun, mutta tämä on kyllä eri maata. Hän osallistuu, ei pelkää vieraita, ulkoilee rohkeasti ja on lähdössä koirien matkaan lenkille. Kissa opettelee koirien kanssa leikkimistä ja nuorimman koiran kanssa sujuu jo painileikit.

Alkuun pidimme koirat porttien takana ja kissa sai olla vapaasti. Jo muutamassa päivässä se alkoi aika reippaasti tehdä tuttavuutta koiriin. Sisällä yhteiselo lähti käyntiin tosi hienosti, ulkona alkuun koirista oli hauskaa ajaa kissaa milloin minnekin, mutta valvotusti ja ohjaamalla on myös kimppaulkoilut hyvällä mallilla. Kissa tykkää ulkoilusta ja on ollut jo työpäiviä ja öitä yksinään pihalla.

Hieman päänvaivaa on tuottanut kissan ruokinta, jonka olemme järjestäneet kellarin portaisiin, ovi suljettiin haalla raolleen. Alkuun ovi unohtui vähän väliä auki ja koirat kävivät tyhjentämässä kissan ruokalautaset. Pari kertaa myös koira on tunkenut itsensä ovesta haasta huolimatta, mutta tuotekehittely jatkuu jotta kissan ruuat ja hiekkalaatikko saisivat olla koirien neniltä rauhassa.

Myös koiranpentu on täyttänyt kaikki odotukset. Hän on harrastuksia ajatellen hyvin potentiaalinen ja kotioloissakin alkaa tavat olla hallussa.

Koirat ja kissa ovat muodostaneet lauman jossa kaikilla on hyvä olla. Meillä lemmikkien kanssa on tärkeää että arki toimii ja kaikilla on turvallinen ja kotoisa olo, ja siihen on tällä kokoonpanolla nyt päästy.  

Tänään kotona

Alkuvuosi on ollut melkoinen. Töitä liiaksi asti, koiranpennun viihdyttämistä, harrastuksia. Mieluisia vieraita ja rakasta arkea, mutta enemmän toivoisin saavani viettää aikaa kotona ja luonnon helmassa. Tarvitsen ehdottomasti arkeeni aikaa jolloin en "tee mitään", eli aikaa ilman suunnitelmia tai lukkoon lyötyjä aikatauluja.

On myös pohdituttanut miten arkea voisi tähän suuntaan muuttaa. Työni on mielenkiintoinen ja viihdyn hyvin, mutta työmatkoineen päivät ovat niin pitkiä ettei aikaa ja jaksamista tunnu jäävän tarpeeksi muuhun.

Kevättä kohti kuitenkin mennään. Valoa on joka päivä enemmän, vaikka tänään taivas onkin ollut harmaa. Vihdoin ovat juoksulenkit palanneet arkeen ja liikunta kyllä antaa energiaa roppakaupalla.

Tänään oli pitkästä aikaa vapaapäivä. Pitkä aamiainen, mm-hiihtoja telkkarista, ulkoilua, siskonmakkarakeittoa. Kotoista olemista ja akkujen lataamista.

Arkea kuvin

Fb:n arkikuvahaasteen innoittamana päädyin tallentamaan myös tänne blogiin arkiviikon tunnelmia. Tämä kuvattu viikko oli siinä mielessä erilainen että alkuviikosta mies oli useamman päivän työmatkalla ja oma arki kyllä silloin keskittyy vain töihin ja koirien viihdyttämiseen. 

Tämä kaveri saavutti alkukuusta kunnioitettavan 10 vuoden iän. Vanhuus ei paljon paina; suupielissä on pikkuisen harmaata ja silloin tällöin nukkuu niin sikeästi että missaa ulko-oven aukeamisen. Silti vielä kuulee hyvin kun nakkipaketti Dentasticks-pussi aukeaa. Tässä kuvassa oltiin aamulenkillä ja hieman vielä haukotutti.

Tein caldo verdeä ilman chorizoa ja soseutettuna. Ulkonäkö oli melko luotaantyöntävä mutta maku aivan mahtava. Tämä on kyllä yksi suosikkikeitoistani.

Sitrukset olivat tarjouksessa 1e/kg ja niitä tuli hamstrattua. Harmi vaan että arkisin niitä ei juuri tule syötyä, tykkään puristaa aamuisin sitruksista mehua ja höystää sen inkiväärillä, mutta ennen aamuvuoroa en jaksa kotona tehdä aamiaista. Nämäkin ihanat hedelmät seisoivat lähes viikon pussissa pöydällä ennen kuin sain ne edes siirretyä kulhoon.

Vaikka työmatkojen myötä työpäivät venyvät pitkiksi, nämä peltomaisemat ja vuorotyö auttavat jaksamaan. Erityisesti talvella on niin tärkeää että välillä pääsee valoisaan aikaan ulos. 

Koirien kanssa käytiin useampana päivänä hallissa treenaamassa ja touhuamassa. Viikolle sattui aika kovia pakkasia, eikä pennun kanssa oikein voi vielä pakkaskeleillä tehdä pitkiä lenkkejä joten treenihalli on aivan loistava juttu. Me ei tehdä mitään kovin vakavasti, vanhemmat koirat harrastavat rallytokoa ja agilitya ja pennun kanssa tehdään pohjia tokoon ja palveluskoiralajeihin.

Myös tämä puubisnes kuului viikon ohjelmaan. Tämä talvi ollaan pärjätty tontilta löytyneillä puilla ja kun täällä on muutama kaadettavakin puu niin puiden suhteen olemme omavaraisia ainakin muutaman vuoden. Työarkena puilla lämmittäminen on haastavaa kun ei meinaa löytyä aikaa uunien lämmittämiselle, sitä varten tosiaan tarvittaisiin joku kotolainen; vanha emäntä tai isäntä kuten aikoinaan on taloissa ollut. Välillä oli pakko herätä kukonlaulun aikaan laittamaan tulta pönttöuuniin ja mennä sitten takaisin nukkumaan, ja se oli kyllä tosi tunnelmallista. Pönttöuuni makkarissa on yksi tämän talon parhaita juttuja.

Loppuviikosta sitten käännyttiin arjesta juhlan puolelle, kun säät lauhtuivat ja aurinko paistoi ja oli välillä vapaatakin.

Käytiin jäällä termarikahveilla.

Pentu on ajankohtaisten asioiden äärellä.

Viikonlopuksi suuntasimme yhden koiran kanssa koulutukseen Tampereen lähistölle ja yövyimme Scandic Rosendahlissa. Hotelli oli tosi viihtyisä ja koira oli ihanasti huomioitu huoneessa pikku herkkujen ja ulkoilukartan muodossa.

Oli niin rentouttavaa yöpyä yksin hotellissa. Kävin illallisella ja rötväsin huoneessa.

Kotiintullessa olikin sitten pizzatilaus odottamassa.