Tuvan remontti osa 3: Keittiö

Viimeisenä viime kesän remontista esittelen teille keittiön. Aiemmat remppapostaukset voi lukea TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. 

Haaveilimme ensin keittiöön täyskorkeista apteekkarin kaapeista ja pyysimme niistä jo tarjouksenkin, mutta lopulta asiaa harkittuamme päädyimme vain uusimaan keittiön pintoja emmekä juuri muuttaneet keittiön toiminnallisuuksia, kun ei niihin neljässä vuodessa ole suurempaa kehitettävää keksitty. 

Keittiön, kuten muunkin rempan ideana oli säästää vanhaa ja pitää budjetti kohtuudessa. Tulen hieman surulliseksi nähdessäni miten hyväkuntoisia ja uusia keittiöitä kaupataan purkutavarakirppiksillä, vaikka kukin tietysti tyylillään.

Yllä olevassa kuvassa näkyy lähtötilannetta. Keittiö oli ihan ok kunnossa mutta värimaailmaltaan vähän tunkkainen, ja näitä keltaisen ja ruskean sävyjä halusimme raikastaa tuvassa muutenkin. Kaapistot ja rungot olivat ehjät (paikalliselta Puustellilta löytyi tieto, että ovat n. 20 vuotta vanhat) ja päädyimme vain maalaamaan ne. 

Jos joku oli keittiörempassa selvää niin se, että halusin laminaattitasojen tilalle puutasot. Saimme myös tasoista tarjouksen keittiöliikkeeltä ja sen nähtyämme päädyimme ostamaan Byggmaxista tammitasoa ja leikkaamaan tasot itse. Tasojen puu oli todella kuivaa ja on vaatinut monta öljykäsittelyä, ja silti ne ovat jo vuoden käytön jälkeen aika elämää nähneen näköisiä. Vaan se on toki puutasoissa tarkoituskin että elämä näkyy, ja hiomallahan niitä sitten voi halutessaan uudistaa.

Kaapit ja rungot purettiin ja roudattiin vintille, jossa mies ruiskumaalasi ne. Rungot ovat samaa sävyä seinän kanssa (Tikkurila G487) ja ovet sävyä L487, kontiainen. Tuo kontiainen on muuten aivan ihana lämmin harmaan sävy joka tulee varmasti näkymään talossa vielä muuallakin. Vetimien vaihtoa harkitsin mutta päädyimme kuitenkin pitämään ne ennallaan.

Maalin pysymisestä kaappien pinnoissa ei ollut mitään takeita, mutta nyt vuoden jälkeen kaapit ovat edelleen siistit joten kannatti kokeilla.

Kulunut posliininen tiskiallas vaihdettiin Stalan terästasoon, joka mittojen mukaan tilattuna taisikin olla koko remontin kallein yksittäinen hankinta. Terästaso on käytössä huoleton ja ihana ja isot altaat oikein käytännölliset. 

Lavuaarin ja lieden yllä olevat laatoitetut välitilat jätettiin ennalleen. 

Keittiössa oli muutama itse nikkaroitu osa, kuten yllä näkyvä runkokaapistojen väliin jäävä taso. Ikkunan takia sen täytyy olla juuri tietyn korkuinen. Tuo avohylly oli hieman vaivannut alusta saakka, toisaalta se oli käytännöllinen ja kotoisa, mutta näytti aina jotenkin sotkuiselta ja keräsi ihan hirveästi pölyä. 

Sain idean korvata tuo osa senkillä tai lipastolla, ja kuin ihmeen kaupalla Torista löytyikin juuri sopivan levyinen senkki eikä hakumatkaakaan ollut kuin parikymmentä kilsaa. Hieman jalkoja lyhentämällä se sopi juuri tuohon väliin. Ensin oli tarkoitus maalata senkki keittiön väreihin, mutta tuo turkoosi jaksaa jotenkin ihastuttaa joten ainakin toistaiseksi se on saanut pysyä keittiön väripilkkuna. Toinen lipasto-onnenkantamoinen löytyi tätä kohtaa vastapäätä, jossa oli myös itse rakennettu osa, näkyy postauksen ylimmässä kuvassa. Siinä meillä on päällä kahvikone ja se on suoraan leivinuunia vasten. Siihen löysin fb-kirppikseltä myös juuri sopivan lipaston (edukkaaseen 25e hintaan) ja saimme siihen kätevää säilytystilaakin. Lipasto on maalattu ruskeaksi ja on myös saanut pitää värinsä. Jotenkin ihastuttaa vanhojen maalattujen kalusteiden patinoituneet pinnat, eikä niitä tarvitse itsekään käytössä varoa.

Yksi kierrätyskaluste löytyi vielä ylimmässä kuvassa hämärästi näkyvään, keittiön runkojen ja jääkaapin väliseen tilaan. Siihen halusimme kalusteen jossa säilyttää kierrätystavaroita, ja ostin siihen Torista Ikea Stenstorp -tarjoiluvaunun. Kierrätyskamat tosin ovat edelleen pahvilaatikoissa mutta jospa siihen jotain kauniita koreja tai muita säilyttimiä joskus tulisi vastaan. Tarjoiluvaunu toimii hyvänä aputasona kokkaillessa, se sijaitsee liettä vastapäätä. Viime viikonloppuna meillä oli ystäviä kylässä ja keittiössä hääräsi monta kokkia, ja tasot riittivät kivasti isommallekin porukalle.

Tässä vielä ennen ja jälkeen -kuvat keittiöstä. Värimaailma raikastui ja ilme siistiytyi, mutta keittiössä säilyi huvikumpumainen värikkyys. 

Tuvan remontti osa 2: lattia

Tuvan remontti jatkui lattioiden käsittelyllä.

Puolison isovanhemmilla on ollut punaiset lattiat, ja oikeastaan jo n. 7 vuotta sitten kun aloimme haaveilla maalle muutosta, yksi ensimmäisiä asioita mistä päätimme oli, että tuvan lattiasta tulee punainen. Vaikkei talostakaan ollut vielä mitään tietoa. Ja tuon punaisen lattian ehdoilla valittiin sitten muita asioita.

Tässä vielä lähtötilanne: lautalattia oli käsitelty kuultavan ruskeaksi. Vähän tympeän värinen mutta todella armollinen lialle ja koirankarvoille...

...toisin kun tämä maalattu lattia.    

Pitkällisen harkinnan ja netin selaamisen jälkeen maaliksi valikoitui Tikkurilan Pontti ja siitä väri M419 Cayenne. Tämä on ihan tavallisesta värikartasta, joitain perinnevärikarttojakin selailin mutta Cayenne oli sitten kuitenkin sopivin. Sävyn valinta ei ollut kyllä mikään helppo homma, tarvittiin monta käyntiä rautakaupassa tapettinäytteiden ja lopulta äidinkin kanssa!

Paljon kehutun Tikkurilan Permo-lattiamaalin valmistus on loppunut ja Pontti on uusi korvaava tuote. Meillähän lattiat ovat kovalla kulutuksella kun kolme koiraa sutii niillä, jonka takia emme halunneet satsata arvokkaisiin perinnemaaleihin, ja muutenkin yritimme selvitä rempasta kohtuullisella budjetilla. Myöskään mikään viikkojen kuivumisajan vaativa tuote ei tullut kyseeseen, kun kuitenkin asumme talossa koko ajan. Parin kilometrin päästä K-raudasta löytyvää tuotetta saa varmasti ja helposti lisää ja lattiaa voi myös paikkailla tarvittaessa helposti.

Hioimme lattiat kevyesti mutta emme paikanneet koloja tai muutenkaan tasoitelleet mitään. Halusimme että eletty elämä saa näkyä. 

Maalaus sujui suht sujuvasti niin, että toinen levitti maalia leveällä lattiapensselillä ja toinen töpsötti pikkupensselillä maalia koloihin. Ja välillä vaihdettiin vuoroja. Uusien tapettien suhteen hieman jännitti, jos maalia jotenkin roiskuisi, mutta maali oli kyllä oikein miellyttävä levittää eikä sotkenut pahasti. Maalikerroksia laitettiin kolme ja homma oli tehty parissa päivässä. Pontti kuivuu erityisen nopeasti; päällemaalattavissa 2 tunnissa, kalustekuiva n. viikossa. Ja riittoisaakin se oli, 9 litran pöntöstä jäikin vielä maalia. 

Lounaatkin saattoi nauttia maalikerrosten välissä.

 

En tiedä voiko lattiat enää ikinä olla muun väriset kuin punaiset. Väri on tosi lämmin ja kodikas. Toki aika hallitseva, mutta tykkään sen tuomasta kotoisasta ja vähän bohosta tunnelmasta. 

Lattia on kestänyt ihan hyvin nyt vuoden. Toki siinä näkyy naarmuja, näkyi jo hyvin pian maalaamisen jälkeen eli maali ei ehkä kaikkiin koloihin tarttunut ihan kunnolla. Kolme koiraa sutii lattioilla eikä meillä muutenkaan lattioita varota. Yleisilme on kuitenkin edelleen tosi siisti. Ei tulisi mieleenkään olla ilman mattoja. Onneksi maalattu lattia näyttää vähän kuluneenakin hienolta ja tosiaan paikkausmaalaus ei ole ihan hirveä projekti jos sille koetaan tarvetta. Ja räsymatot sopii punaiselle lattialle niin ihanasti <3

Pikkuvessan facelift

Pientä puuhastelua tuli suoritettua ja vessa sai seinilleen Sandberg Eva -tapetin.

Ennen-kuvaa ei nyt näemmä tullut otettua enkä löytänyt mitään vanhaakaan kuvaa, mutta vessan seinät olivat valkoiset. Ihan liian valkoiset.

Tällä kertaa pohjatöihin panostettiin niinkin paljon että tapetin saumakohdat maalattiin tummaksi. Ehdottomasti suositeltavaa jos tapetin väri poikkeaa paljon seinän alkuperäisestä väristä.

Sandberg Eva on kuitutapettia, joka on vessatilaan paperitapettia turvallisempi vaihtoehto koska kestää vesiroiskeet ja on pyyhittävä. Tapetointi pienessä vessassa oli aikamoista ähräystä mutta lopputulos onneksi palkitsee ruhtinaallisesti.

Laatat ja muuriseinä (vessa on siis kiinni talon muurissa) sekä pyyhekoukut jätettiin ennalleen. Peili vaihdettiin hieman pienempään, tämäkin peili oli talossa jo ennen meitä.

Kirppislöydot in action

Minulle on tärkeää, että kirppiksiltä kotiin roudaamani tavarat tulevat käyttöön. Haluan katsella kauniita esineitä arjessa enkä piilottaa niitä vitriineihin. On ihanaa kaivella kaapeista löytöjä esille ja vähän vaihdella esillä olevia esineitä. Ja värejä, niistähän meillä tykätään.

Pieni Miranda-kulho on tosi käyttökelpoinen ja yleensä pitää sisällään jotain naposteltavaa kuten pähkinöitä tai karkkeja. Salon Aarresaari-kirppikselle jättämäni iso tummanvihreä Miranda vähän kaduttaa edelleen, jospa sellainen vielä tulisi vastaan. Tai pieni vihreäkin olisi ihana.

Kissanruuat löysivät säilytyspaikan Riihimäen lasipurkista. Nuo Riihimäen purkit on kyllä niin käyttökelpoisia. Mortteli on mummun peruja ja sekin meillä usein käytössä. 

Myös yhteen väliin taajaan vastaan tulleet saviastiat ovat kaikki löytäneet käyttötarkoituksen ja sopivat kivasti vähän rustiikkiseen keittiöömme.

Keittiön avohyllyillä esineet (ja täälläkin kissanruokaa... uusi sisustustrendimme selvästi :D ) ovat kauniisti esillä vaikka usein pölykerroksen alla ja sotkuisen näköisenä. Harkinnassa on avohyllyjen korvaaminen laatikoilla, mutta toisaalta on näissä hyllyissäkin puolensa...

Pieni tuunaus ja remppahaaveita

Tuskin on makuuhuoneen remontin viimeistelyjä tehty (=ei ole) kun jo uudet pikku rempat kutkuttelee mieltä. Talossa on nyt asuttu 1,5 vuotta ja se on kyllä vähintään se aika mikä pitäisi miettiä, harkita ja suunnitella. Vieläkään ei ole kiirettä mutta pikku hiljaa tehdään valmiiksi niitä kohtia mistä on selvät visiot olemassa.

Nyt kuitenkin tyydyttiin hieman pienempään "remonttiin" kun olohuoneen senkki sai uudet vetimet. Alunperin olin aikeissa maalata senkin vaaleaksi ja lyhentää sen jalkoja niin että se olisi ikkunan alareunan tasalla, mutta en sitten olekaan hennonut koskea hienoon vanhaan esineeseen. Joten senkki saa pitää värinsä ja kokonsa mutta muoviset vetimet vaihtuivat messinkisiin, Clas ohlsonin valikoimasta löytyneisiin.

Alunperin vetimet olivat siis muoviset, ehkä jopa alkuperäiset, puutapeilla kiinnitetyt.

Messinki tuo minusta kivaa pientä särmää senkkiin mutta vetimet ovat silti hillityt, ei mitään blingblingiä ja sopivat kivasti kaappien metallisiin lukkopesiin.

Ja tässä alakuvassa sitten näkyykin niitä tulevia haaveita eli suunnitelmia tuvan seiniin. Tällä hetkellä johtava vaihtoehto on Pihlgren & Ritolan Herraskartano -tapetti, mutta muitakin ideoita on vielä mietinnässä. Osa seinistä avataan ja katsotaan löytyisikö sieltä siistiä hirsiseinää. 

Joulutunnelmia

Joulua on vietetty kotosalla, päivät töissä ja muuten rauhakseen kotona. Syöty hyvin, katsottu sarjoja ja ihan vaan oleskeltu.

Kotia laitettiin pienesti, vuosi vuodelta tärkeämmäksi minun joulussani tulevat kynttilät, joululaulut (ne hartaat ja ranteet auki -tyyliset tietysti) ja joulukukat joten niihin painottui joulun laitto tänäkin vuonna.

Marimekon Fokus-kangas löytyi muuttokamoista. Kyllä, muutettu on 1,5 vuotta sitten mutta edelleen tavaroita on hukkateillä ja laatikoita purkamatta. Ja välillä on myös epäselvää, mitä jäi palotaloon ja mitä ollaan tuotu mukanamme.

Joulukuusia olisi kasvanut ihan omalla tontilla mutta emme sellaista tuoneet sisälle. Meillä ei oikein ole sille hyvää paikkaa joten päädyimme kuusen oksiin maljakossa.

Ihastuin meidän paikallisen kukkakaupan tarjontaan ja palveluun niin että hain sieltä jouluksikin kimpun. Nämä paikan päällä käsin sidotut kimput ovat hieman hintavia mutta ihan mielettömän kauniita ja kestäviä. Ja kun kimppu alkaa nuupahtaa jaan sen pienempiin maljakoihin jolloin siitä on iloa vielä joksikin aikaa. Ehdottomasti jatkossakin juhliini kuuluu nämä ammattitaidolla valmistetut kukkakimput.

Kesän yli rakkaudella hoitamani amarylliksen sain istutettua ruukkuun vain hieman liian myöhässä, jouluksi se ei kukkavanaansa kasvattanut. Amaryllis istutettiin keväällä kukkapenkkiin jossa se sai rauhassa kasvatella lehtiään ja kerätä sipuliinsa voimia, syksyllä nostin sen ylös ja vein kellariin. Ja kas, joulun alla sipulista kurkistikin pieni kukkavanan alku. Ihmeellinen sipuli se tuntee kalenterin. 

Hyasintteja on menossa amppelissa jo toinen kierros, tähän ideaan ihastuin tosi paljon ja hyasintin tuoksu se vaan kuuluu jouluun.

Joulun säät ovat olleet paremmat kuin aikoihin. Lumi on pysynyt maassa ja aattona ja joulupäivänä nautittiin upeista aurinkoisista säistä (tosin pääosin toimiston ikkunasta mutta hienolta se näytti sieltäkin). 

Kotona on vaan parasta <3

Makuuhuoneen i:n piste

Makuuhuone oli varsin miellyttävä ja harmoninen hirsiseinineen ja pelkistettyine sisustuksineen, mutta heti kun näin Pihlgren & Ritolan mustaa Apollo -tapettia, tiesin että haluan sitä kotiini. Ja niin se saapui peittämään makuuhuoneen ennen valkoista seinää.

Ostin tapetin Finnish design shopin alesta jo kesällä, mutta vasta marraskuussa saimme aikaiseksi värkätä tapetin seinälle asti.

Yllä makuuhuone ennen, olihan tuo valkoinen seinä melko pliisu.

Molemmat kuvissa näkyvät peilit ovat talon entisten omistajien perintöä. Onpa onni ettei kukaan ole niitä keksinyt ottaa mukaansa, peilit kun ovat aika kalliita ostaa.

Tapetoimme molemmat eka kertaa. Googlailun jälkeen päädyimme keittelemään liisterin itse vehnäjauhoista, ohje löytyy esim. täältä.

Liisterin keittäminen oli helppoa ja halpaa, ja liisteri oli hyvin riittoisaa. Ja mikä parasta, tapetit ovat pysyneet seinällä eikä seinässä ole yhtään muovia tai mitään muutakaan hengittämätöntä. Tosin paperitapettien päälle vedetään nykyisin ohuen ohut kerros muovia jotta tapetti kestäisi kevyttä pyyhkimistä. 

Aiempi tapetti lähti nätisti irti ja jätti jälkeensä ohuen paperikerroksen. Muutamat ruuvinreiät paklattiin mutta seinä oli kohtuu tasainen joten tässä päästiin vähällä.

Tapetointi sujui vailla suurempia vastoinkäymisiä. Mies vakaine käsineen leikkasi ja mallaili vuodat ja minä toimin työnjohdossa. Kohdistus oli helppoa vaikka sitä vähän etukäteen pelättiin.

Tapettia meni tähän yhteen seinään ihan himpan yli rulla. Sain vajaan toisen rullan onneksi myytyä halvalla eteenpäin.

Enkä voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen! Jonkinlaiset listat mahdollisesti hankimme epäsiisteihin nurkkiin ja tapettivuotien välisiä rajoja voisi vähän kynällä sutata mustemmaksi.

Tumma tapetti oli viimeinen silaus makuuhuoneeseen. Tässä huoneessa nukutaan antaumuksella ja hyvin.

Näin on pienimuotoinen pintaremontti saatettu alkuun ja suuria suunnitelmia laadittu muihin huoneisiin!

Marraskuulla on puolensa

Heti kesäloman päätyttyä päätin että syksylle tarvitaan löhöloma. Sellainen, mihin ei suunnitella mitään vaan varataan aikaa kotona hengailulle, sohvalla makoilulle ja nukkumiselle. Yksinkertaisesti levolle, sitähän ihminen tarvitsee. Sitten jos jotain jaksaa tehdä niin kaikki on ihan boonusta.

Ja mitä kaikkea voi tapahtua kun on aikaa pysähtyä. Voi vaikka löytää marraskuusta ihan uusia puolia. Sellaisia aurinkoisempia.

Meillä on muuten ihan järjettömän likaiset ikkunat. Mutta ei kai niitä ennen kevättä kannata pestä. Jos silloinkaan.

On aikaa valmistella kunnon aamiaisia. Muna oli ihan samana aamuna munittu.

Ehtii myös jäädä ihastelemaan miten kauniisti höyry nousee kahvikupista ja miten hienot ovat marraskuiset pitkät varjot.

Kissakin on niin lomalla.

Makkarissa kuuluu kummia.