Kesämuistoja ja kukka- ja satokausikatsaus

Ei oikein tunnu syntyvän järkeviä juttuja tekstien muodossa, mutta tässä hieman kuvatunnelmia menneeltä kesältä.

Korona ja etätyöt aiheuttivat kesällä intoa laittaa kesäkukkia, ja talon edustalla olikin koko kesän kukintaa. Tässä kuvassa pionit ovat parhaimmillaan. Takana näkyvän hortensian ajattelin yrittää talvettaa kasvilavassa. 

Pelargonit kokosin tänä vuonna terassin nurkkaan. Uutena tällä kaudella hankin lajikkeet "Dark red cassiopeia", "Sailing" ja "Mårbacka". Alla kuvassa kukkiaan kuitenkin esittelee "Evakko". 

Pelargonien talvetus käy pian ajankohtaiseksi enkä tiedä missä nämä mahtuisi talvehtimaan. Tähän saakka parhaiten olen onnistunut ihan huoneenlämmössä mutta en haluaisi leikata isoja kasveja kauheasti, joten olen pohtinut jos veisin ne ensin kanalaan ja vasta lähempänä pakkasia sisälle. Pistokkaitakin kannattaisi kohta ottaa, mutta se on hankalaa kun kasvit ovat edelleen ihan täynnä kukkia.

Kärhö Ville de Lyon lähti hyvin kasvuun mutta kukinta oli myöhäinen, se kukkii edelleen. Istutin myös pari uutta kärhöä kuolleiden tilalle. 

Kasvihuone on antanut satoa. Ei mitään megamäärää mutta kurkuissa ja tomaateissa ollaan kuitenkin pysytty. Vielä nyt syyskuussakin tomaatteja ja chilejä kypsyy aina lämpiminä päivinä.

Avomaankurkuissa ei onnistuttu tänäkään vuonna, mutta kasvihuonekurkut Louisa ja Delistar antoivat hyvän sadon ja molemmat olivat hyviä lajikkeita. Tomaateista suosikkini on edelleen Sunchocola F1, pieni ja satoisa. Myös Pedrosta saimme tänä vuonna ison sadon. 

Yksi uusista tomaattilajikkeista oli Cuor di Bue. Hyvän makuinen ja hauskan näköinen, mutta kovin montaa tomaattia ei tästä saatu maistaa. Raakileita tuli hyvin mutta eivät ehtineet kypsäksi asti kun putoilivat pois.

Myös kasvimaalta on saatu satoa. Parhaiten onnistuivat lehtikaali, broccolini, Annabelle-peruna sekä villinä rehottavat salvia ja minttu. Kesäkurpitsoja on syöty useampia ja porkkanat ja punajuuret ovat vielä maassa. Hankimme alkukesästä lavoille sadettajan ja se olikin hyvä hankinta.

Pihan marjasato jäi laihaksi. Vadelmia tuli ihan yksittäisiä ja mustaviinimarjaa muutama desi. Punaista viinimarjaa tuli reilusti. Tontin takana onneksi kasvoi mieletön määrä villivadelmia, joista on riittänyt syötäväksi ja pakkaseen.

Alkukesän kukkaloistoa

Tässä pieni kierros pihamaan kukkaloistossa. Alkukesä on mahtavaa aikaa, kesäkukat jo täydessä loistossaan ja monet monivuotisetkin aloittelevat kukintaa.

Vaahteran alle, rottinkikeinun viereen nappasin rautakaupasta pari Markettaa ja yhden Verbenan. Olen ihan aloittelija kesäkukkien kanssa enkä yleensä osaa sommitella mitään hienoja asetelmia vaan laitan kaikkea 'more is more' -periaatteella. Tästä setistä tuli kyllä ihan onnistunut. Verbena olikin aivan uusi tuttavuus.

Kesäkukista uskalsin jälleen satsata myös hortensiaan... Aiemmat kokemukset yhteiselosta hortensian kanssa ovat vähintäänkin masentavia. Se on kuitenkin niin upea ja näyttävä kukka että päätin ottaa uusinnan ja panostaa nyt ihan oikeasti. Toistaiseksi näyttää hyvältä. Hortensia on sisäänkäynnin edessä johon paistaa iltapäivällä aurinko. Olen salaojittanut ruukun hyvin ja kastellut sitä ahkerasti ja toivon meille sopuisaa kesää. 

Kukat ovat punertavaan päin, ajattelin kokeilla antaa sille rodolannoitetta, jospa kukat lähtisivät sinertämään. Kahvinporotkin voisivat toimia mutta niitä en taida uskaltaa testata.

Terassi sai tälle vuodelle vähän uutta ilmettä. Purimme siitä (lahot) kaiteet ja öljysin lattian. Ilta-aurinkoiselle seinustalle tein penkin, johon pääsivät talvehtineet Evakko-pelargonit mummulan vanhoihin patoihin. Tässä vielä vähän nuutuneena siirrosta mutta eiköhän nuo tuosta virkisty.

Pelargonit talvehtivat meillä ihan huoneenlämmössä, muuten en ole saanut onnistumaan. Hoidan niitä talven kuin huonekasveja ja ovat valoisassa paikassa ikkunalla. Greta-pelargonit kuolivat mutta Alastaron Helenat ja Evakot sain pidettyä hengissä. Helenoista sain myös pari virkeää pistokasta. Sitten ulkoilutin Helenoita vapun aikoihin ja unohdin ne yöksi ulos.. Ja tulikin 6 astetta pakkasta :O.  Meinasi kyllä itku tulla, niin kamalilta pelargonit näyttivät pakkasyön jäljiltä. Nostin kaikki nuutuneet ja jäätyneet pelargonit sisälle, leikkasin vaurioituneet osat pois ja huolsin hellästi, ja kaikki lähtivät uudestaan kasvuun! Toki ottivat reilusti takapakkia, oikeastaan kaikki kevään uusi kasvu kuoli.

Tälle kesälle hankin myös muutaman uuden pelargonin: Calliope dark red, Sailing ja Mårbacka.

Kaksi vanhaa omenapuutamme ovat paistatelleet ihan mahdottomassa kukkaloistossa. Pölyttäjiäkin on näyttänyt riittävän, paha tietysti sanoa onko niitä riittävästi mutta nähtävästi ahkera voikukan viljely tuo tulosta ja houkuttelee pörriäisiä pihaan. Omenasatoa siis toiveissa, viime vuonna muumiotauti verotti omenoita aika lailla mutta toivotaan tälle vuodelle parempaa.

Sitten vielä perennapenkkeihin. Särkynytsydän on alkukesän ehdoton lempparini. Ihastuin siihen yhden vuokrakämpän pihassa, ja se on lähtenyt myös täällä erittäin hyvin kasvuun. Särkynytsydän kasvaa sadevesikaivon vieressä pienessä penkissä kärhön ja tulppaanien kanssa, ja tänä vuonna istutin penkkiin myös karpaattienkelloa. Kellon pienet taimet jäävät nyt särkyneensydämen varjoon mutta toivotaan että ne siellä pärjäisivät.

Särkynytsydän kukki kauniisti kun jouduimme kaksi vuotta sitten luopumaan rakkaasta vanhimmasta koirastamme, ja tuo siksi mukanaan aina hitusen ikävää, aika kauniilla tavalla kuitenkin.

Nämä japaninakileijat löytyivät etupihan perennapenkistä kun hävitimme siitä yhden ruusupuskan. Nyt kasvavat pionien reunuksilla, ja tänä kesänä olen istuttanut penkkiin myös verikurjenpolvia, kylmänkukkaa, hopeahärkkiä ja elokuunasteria. Penkissä on melkoinen rikkakasviongelma ja lisäksi se on matalamultainen ja kuiva, joten en ole oikein saanut menestymään siinä mitään. Taas on yritystä :).

Toinen hirmuisen rikkaruohoinen perennapenkki on kasvimaan vieressä alapihalla. Siellä kasvaa iso lipstikkapuska ja syysleimu sekä aika paljon sipulikukkia kuten tulppaaneja ja laukkoja. Viime syksynä istutin sinne sammalleimua ja suikeroalpia, sekä vielä tänä vuonna reunuspoimulehteä ja taakse kultanauhusta. Taktiikkani siis on istuttaa voimakaskasvuisia ja maanpeiteperennoja ja vaalia niitä, ja tadaa, lopulta vuohenputki ja juolavehnä väistävät. Tätä metodia toteutan myös muutamaan kiviaitaan, joista on vuohenputken ja nokkosen alta paljastunut vuorenkilpeä ja jotain maksaruohoa. Ymmärrän toki, että tämä metodi voi olla elämänmittainen matka, mutta uskon kestäväni sen.

Nyt näyttäisi että tässä penkissä on myös unikko siementänyt ja alla näkyy sammalleimun ujoa kukintaa, hengissä ollaan siis.

Myös niittykukat elävät elämänsä kevättä. Niin ihanaa kun saa ilmaisia kukkakimppuja pihalta!

Haluaisin oppia tuntemaan luonnonkukkia paremmin. Tälle keväälle bongattuna on jo rentukka, puna-ailakki ja kurjenpolvi, niittyleinikki, peltokanankaali ja tietty lukuisat voikukat.

Kevään kuulumisia

Kevät se koittaa tänäkin vuonna. Hieman on jännittänyt minkälainen keväästä ja kesästä tulee täysin lumettoman talven jälkeen, mutta ihan normaalilta tämä tässä vaiheessa näyttäisi. Pitkällä toki jo ollaan.

Kevät tuo mieleen kaikenlaisia ajatuksia, nyt vielä kun on ollut aikaa olla kotona, on puutarhahommat kyllä lähteneet taas aika lailla lapasesta. 

On idätelty herneenversoja ja kerätty nokkosia.

Taimikasvatus on pahimmillaan ja kämppä täynnä taimipurkkeja. Mitään kovin uutta ei taimipurkeista löydy vaan tuttuja chilejä, tomaatteja, parsakaalta, kesäkukkia, yrttejä ja sen sellaista.

Tänään siivosin kasvihuoneella ja isoimmat tomaatit ja chilit pääsivät jo sinne, kun on lämpimiä öitä luvattu.

Kasvihuoneessa kasvaakin jo retiisiä, salaattia, tilliä ja lehtikaalta. Tänään kylvin myös mangoldia, pinaattia, rucolaa ja lisää salaattia sekä istutin perunoita. Kokeilussa myös puikula-perunat.

Viime viikonloppuna kävin katselemassa korvasieniä ja pienen määrän jo löysinkin.

 Koirat ja muut kotieläimet voivat paksusti ja nuppiluku on pysynyt ennallaan. Koiria on kolme, kissoja yksi ja kanalassa kuusi kanaa ja kukko. Kesäksi on tulossa viimevuotiseen tapaan kesälampaita, peltoja ja ojanvarsia siistimään.

Kokeileva kasvimaa

Puutarhuroinnissa on kivaa kokeilla aina jotain uutta. Viime vuonna kasvatin varsiparsakaalia mahtavalla menestyksellä. Tänä vuonna kasvimaakokeilussa olivat mustajuuri ja ruusukaali.

Mustajuuren kylvin jo syksyllä. Ikävä kyllä se iti vähän huonosti, vain 4-5 taimea nousi mullasta. Aloin tässä syksyllä googlettaa milloin se pitäisi nostaa, ja opin että sitä olisi pitänyt lannoittaa pitkin kesää... joten odotukset eivät olleet korkealla. Yllätys olikin iloinen kun maasta nousi ihan kiva määrä juuria. 

Mustajuuri on hienostuneen mieto ja pehmeä juures, jota olen käyttänyt lähinnä keitoissa. Siitä tulee todella pehmeä ja hyvänmakuinen keitto.

Mustajuuren kasvuaika on pitkä ja se kannattaa kylvää jo syksyllä muiden juuresten tapaan. Se kaipaisi kovasti lannoitusta kasvaakseen isoksi. Mustajuuri kasvaa syvälle maahan ja sen nostaminen olikin melkoisen vaivalloista, pitkät juuret menevät syvälle ja ovat tiukassa. 

Sato oli itämiseen nähden ihan kohtalainen, kyllä näistä yksi keitto keitetään.

Mustajuuri, ehdottomasti jatkoon. Huomisissa syyskylvöissä laitetaan taas siementä maahan, toivotaan parempaa itävyyttä ensi kesälle.

Ruusukaali on suurta herkkuani. Ensimmäistä kertaa maistoin niitä n. kymmenen vuotta sitten, ja ostin ne puhtaasti ulkonäön vuoksi, mikään noin söpö ei voi olla pahaa. Ja mitä herkkua ne ovatkaan! Ruusukaali on voimakkaan makuinen kaali kaalien ystäville. Parhaimmillaan se on muiden kaalien tapaan höyrytettynä tai kermassa haudutettuna. Tätä herkullista kaalia suomalaiset syövät vain keskimäärin yhden per henkilö vuodessa! Siis yhden pienen ruusukaalin. Minä vastaan monen suomalaisen osuudesta :D.

Ruusukaali kasvaa hitaasti. Se vaatii pitkän esikasvatusajan (kylvin omani kai joskus helmi- maaliskuussa) ja satoa saatiin vasta nyt ihan loppusyksystä, kiitos pitkän, lämpimän syksyn. Taimet kasvoivat valtavan kokoisiksi ja ehkä olisi ollut paikallaan jossain vaiheessa vähän harventaa lehdistöä, jotta kaalit olisivat saaneet valoa. 

Kaaleja saatiin pari, kolme litraa. Kerran jo söin aiemmin niitä ja nyt keräsin lopun sadon. 

Ajattelin ryöpätä kaalit kevyesti ja pakastaa.

Kaalien kasvatus lavoissa on ehkä vähän turhauttavaa. Niitä kasvatellaan pitkin kevättalvea ja sato on vaivaan nähden melko vaatimaton. Kaalit vaativat tilaa ja olisivat varmaan vähän tuottoisampia avomaalla isommalla viljelyalalla. 

Parsakaalin kanssa varmaan jatketaan mutta ruusukaalikokeilu taitaa jäädä muutamaan vuoteen, siemenpussissa kun on vielä siemeniä jäljellä. 

Kasvimaa sai tänään syyssiivouksen. Huomenna yritän istuttaa valkosipulit ja kylvää porkkanaa, palsternakkaa, mustajuurta ja persiljaa.

Vielä nautimme lehtikaalin, persiljan ja ruohosipulin sadosta. Lehtikaali on maistunut hyvin myös etanoille.

Maa-artisokka saa vielä jäädä kasvamaan, syödään sitä sitten keväällä.

Valkosipulit ovat kuivuneet vintillä nostamisesta lähtien. Vintillä on ollut kai vähän kosteaa, osa oli mädäntynyt. Huomenna maahan menee näistä kynsiä sekä tämän kesän sipuleiden siemeniä.

Kanat saivat päivän puutarhapuuhasteluista pienen työmaan. Kaalien varret ja muut roskat ja rikkaruohot juurineen menivät kanalaan, jossa niistä tehdään selvää.

Katsaus satokauteen

Tämä kesä jää mieleen ennätyshelteisenä ja kuivana. Kasvimaita ja marjapensaita emme ole jaksaneet kastella yhtään niin paljoa kuin olisi ollut tarvetta, mutta siitä huolimatta olemme saaneet ihan kivasti satoa.

Kasvihuone on tarjoillut tomaatteja, chilejä ja kurkkuja. Näistä on jo keitelty chilikastiketta (Jamie Oliverin ohjetta mukaillen) ja tomaattikastiketta. Mikä ilo kaivaa kastikkeita omista varastoista talvella, teollisten valmisteiden sijaan.

Kurkkuja on kasvihuoneessa kaksi taimea ja avomaalla yksi, ja tämä määrä pitää kaksi ihmistä mainiosti kurkuissa. Avomaankurkkujen taimien kanssa mokailin niin että niitä emme nyt tänä vuonna saaneet.

Tomaatteja kypsyy tasaista tahtia, ja ovat kyllä parhaimmillaan suoraan pensaista napsittuna. Kaikki lajikkeet ovat tänä vuonna hyviä, ehkä suosikkeina kuitenkin taas Sunchocola F1 ja Pink charmer. Ensi vuodeksi voisi pari jotain pihvitomaattilajiketta katsella, nyt meillä valtaosa on näitä pieniä. Myös jonkun supermakean keltaisen kirsikkatomaatin haluaisin, tähän mennessä eivät ole olleet ihan täydellisen makeita.

Valkosipulit alkoivat olla sen näköisiä että uskaltauduin nostamaan muutaman, sieltä nousikin niin hyvän kokoisia sipuleita että nostin loputkin ja vein vintille kuivumaan. Tämä on kyllä sellaista viljelyä joka oikeasti kannattaa, tuoretta valkosipulia ei kauheasti kaupassa edes myydä. 

Syksyllä maahan menee kynsiä sekä myöskin siemeniä. 

Tällainenkin kedon kukka löytyi kasvimaan kupeesta päiväunilta <3

Myös kanervaa innostuin keräämään, kun satuin hyville apajille. Kanerva rauhoittaa ja auttaa nukahtamisvaikeuksissa ja monenlaisissa vatsavaivoissa sekä mm. virtsatulehduksissa. Kanerva myös tuoksuu ihanan metsäiselle.

 Marjastus ei niin ole mun juttu, mutta sain sentään herukoita poimittua sen verran että mehut keitettiin. Mustikat ostin suosiolla Rekosta.

Omavaraisia ollaan ensi talvena myös kanojen heinien suhteen. Naapuri kävi niittämässä meidän pellot ja sieltä käsipelillä haravoin ja kärräsin kanalaan heinää. Hidasta ja hikistä hommaa, mutta jotenkin niin kesäistä!