Näytetään tekstit, joissa on tunniste löytöjä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste löytöjä. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Tapaus puutarhakeinu

Loppuvuodesta viime vuonna bongasin Facebookin purkutavarakirppiksellä ilmoituksen purkutiilistä. Koska luulin tarvitsevani niitä kukkapenkkien reunuksiin (ja ehkä vielä tarvinkin, ainahan on hyvä olla vähän tiiliä jemmassa), lahjoin puolison peräkärryn kanssa niitä hakemaan. Samalla piti "ihan vain vilkaista" puutarhakeinua joka oli myös tarjolla.

Puutarhakeinu olikin rakkautta ensi silmäyksellä. Ihanan rapistunut vihreä metallinen keinu, ihan ehjä mutta maalit hilseilivät. Siitä oikein näki miten ihania kesäpäiviä siinä on aikoinaan vietetty. Pakko saada kyytiin. Siinä ei ollutkaan sitten muuta ongelmaa kuin että se ei kokonaisena mahtunut peräkärryyn, eikä meillä ollut mitään työkaluja mukana.


Palasimme paikalle seuraavana päivänä työkalujen kanssa. Ja olihan projekti. Aika monta kertaa sain muistuttaa itseäni kauniista kesäpäivistä, kun mutaisella tontilla räntäsateessa ja pimeässä puuhattiin keinua kyytiin. 


Ja kyllä aherrus palkittiin etenkin kun alkukesän säät ovat olleet kuin luotuja puutarhakeinussa istumiseen. Pehmusteet otin Jyskin alekorista.

Keinussa on varsinainen diy-katto:



Katon kruunaa reunaan kiinnitetty puutarhaletku.


Eikä maisematkaan keinusta hullummat ole.




maanantai 16. lokakuuta 2017

Matot lattialle ja kuinka sitten kävi


Koiranpentu kun saapui taloon viime tammikuussa, se tuhosi muutamat matot lattioilta ja sen myötä talo on ollut matotta.
Viime syksynä keltaisuuspäissäni ostamani Ikean Stockholm -matto oli sellainen karvankerääjä että päätyi vintille odottamaan pesua ja myyntiä.

Mutta taas syksyisten kelien koittaessa alkoi tulla jaloille vilu ja toive lämpöisistä matoista heräsi. Heräsipä halu käsinsolmitusta villamatosta halvalla ja läheltä. Ei helppo yhtälö mutta torin ahkeralla seuraamisella löytyi ratkaisu, mahtavan värinen villaplyysimatto läheltä ja edullisesti.

Koirataloudessa ei voi mitään arvomattoja lattioille laittaa, niistä oksennusten ja ripulikakkojen peseminen kun on hieman liian kallista.




Kylläpä tuli kodikas tunnelma kun perjantaina siivouksen jälkeen laitettiin "uusi" matto lattialle, samalla hain kellarista pari puhdasta räsymattoa keittiöön.


Kissa valtaa pedit ja paikat, ja koirat saa tyytyä lattiamajoitukseen.


Mukavaa sitten puhtaille matoille ottaa tämän näköisiä koiria :D


Viime aikojen vesisateet ovat tosiaan olleet nannaa koiranomistajille. 


No mutta syksyfiilistelyjä sitten muuten. Sadetta on piisannut mutta jokainen sateeton päivä on hyödynnetty pihalla ja lenkkipoluilla.









maanantai 7. elokuuta 2017

Pari ihanuutta keittiöön

Keittiössämme syödään usein keittoruokia, ja aloin kaivata meille jotain kauniita syviä lautasia. Arkikäytössä meillä on Arabian 24h sarja, mutta olen hankkinut myös matalia ruokalautasia hieman kauniimpina versioina niitä hetkiä varten, kun haluaa vähän kattaa ja fiilistellä.

Kirppikseltä sitten nappasin mukaan kaksi tällaista kukkalautasta. Mitään nimeä tällä kuviolla ei kenties ole, mutta leima on vuosilta 1949-64. Olen viime aikoina viehättynyt näistä Arabian vanhemmista, hempeämmistä kuvioista (sen ainaisen retron ja kirkkaiden värien vastapainoksi) sekä siitä ettei kaikki asiat ole samanlaisia, vaan kauniita astioita voi hankkia vain muutaman kappaleen kattauksia ilahduttamaan.

Näiltä kauniilta kukkalautasilta nautimme jälleen kerran caldo verde -keittoa. Tämä ruoka on todellinen suosikki, suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Ohjeita on monenlaisia (myös ilman chorizoa), esim. tämä on hyvä. 



Facebookin ihanan Rättei, lumpui ja retroi -ryhmän villikseltä huutelin meille Scandia-sarjan juustohöylän. 
Suurin osa Scandioistamme on uustuotantoa, mutta jotain näitä helmiä on ollut hauska hankkia myös alkuperäisinä.

Mikä silmää ilahduttava käytännöllinen esine!



tiistai 25. heinäkuuta 2017

Sateisen lomapäivän kirppiskierros

Sateentihkuinen lomapäivä houkutteli kirppiskierrokselle Hämeenlinnaan. 
Heti alkuun koimme vähän vastoinkäymistä kun auto hyytyi moottoritielle. Pääsimme sillä kuitenkin onneksi vaivoin usean pysähdyksen jälkeen ensimmäisen kirppiksen pihaan, jonne puolisoni ystävällisesti ajoi tuomaan meille ehjän auton alle ja vei viallisen pois.


Kirppiskierrokselle lähtiessä pitää aina heittää ilmoille jotain toiveita, mitä erityisesti olisi kiva löytää. Useinhan siellä tulee aivan yllätyksiä vastaan sitten kuitenkin.
Nyt toiveina oli Valenciat, Grapponiat ja Pomonat. Näistä 2/3 sain jokseenkin toteutettua. Ja siihen sitten päälle ne yllärit :)
Valenciaa tai Grapponiaa ei usein kirppiksiltä kovin sopuhintaan löydä. Aiemmin viikolla ostin 2e hintaan tassittoman heikohkokuntoisen Valencian teekupin, vähän kuin muistuttamaan siitä että unelmia pitää olla ja jonain päivänä voisi siihenkin astiastoon olla varaa. 
Myös Grapponia-sarjaa olen selaillut nettikirppiksillä ja etenkin viinilasien hinnat ovat saaneet huokailemaan. Tänään nähtyjä olivat siniset kynttiläjalka 80e, kannu 65e ja jalallinen kulho 90e ja nämä kaikki saivat jäädä odottelemaan rikkaampia omistajia. No, toive on universumille heitetty ja jospa niitä joskus vastaan tulisi kohtuullismpaankin hintaan. Tänään Grapponia-saldona oli yksi ruskea pikkulautanen, joka päätyi kuistille kukkasen alle.


Voi huoh näitä Pomona-purkkeja. Tosi harvoin tulee kirppiksillä vastaan ja silloinkin yleensä ylihintaan kuntoon nähden. Nyt löytyi kaksi moitteettomassa kunnossa; mustikka ja herukka. Hinta oli suolainen mutta pöydässä oli -25% lappu, ja harkinnan jälkeen pystyin herukan ostamaan. Ja miten kaunis se onkaan. 


Tuikkukynttilänjalka sinikeltaisessa sävyssä, priimakunnossa ja Nuutajärven tarralla houkutteli, hintaa oli 5 euroa. Näin heti tämän sopivan meille.
Yllätys oli melkoinen kun kotona googlettelin sille Astiataivaan hinnan. Se ei toki esineen oikeaa arvoa kerro, mutta hieno, meille sopiva esine hyvään hintaan toki aina miellyttää kirppistelijän mieltä. 
Kyseessä siis Nuutajärven lasin Alfa, suunnittelija Markku Salo, tuotannossa 1988-1993.


Tämän esineen löysi ensin ystäväni, mutta harkinnan jälkeen hylkäsi sen ja minähän hyökkäsin heti kiinni. 
Rottinkinen tarjotin + 6 lasinalusta, hintalapun mukaan 70-luvun alkupuolelta ja hintaa oli koko setille 6 euroa.
Perhoset näyttävät siipien osalta aidoilta (en tosin ole millään tasolla asiantuntija), ja pikaisen googlauksen tuloksena löysin pari samanlaista settiä samanlaisella pohjalla mutta eri perhosilla. Nopeana ja epävarmana johtopäätöksenä voisi olla jonkinlainen diy-setti, mutta vaikea sanoa mikä on setin tarina.


Sopii kuitenkin niin kivasti meille!! Ja sopii myös kivasti näiden Riihimäen Lumihiutale-lasien kanssa, joita löysin tänään 5kpl!!!!!! Huutomerkit sille, että nämä olivat ekat kirppispöydästä löydetyt Lumihiutaleet. Aiemmat, ahkerassa käytössä olleet on saatu vanhemmiltani ja ostettu fb-kirppiksen kautta. Näiden keräilyn aloitin selkeästi ihan liian myöhään, muistan vielä ohittaneeni näitä monen monta. Mutta sehän se on yksi harrastuksen idea, tavaraa tulee ja menee ja sieltä poimitaan ne omat suosikit milloin ajoissa, milloin myöhässä.



Vaatteita jaksan harvoin kirppikseltä ostaa, mutta kenkien kanssa joskus onnistaa. Kuten nämä tammi-kengät. Käyttämättömät kotimaiset nahkakengät ja hintaa 4e. Ihanat!

Ihana oli myös kirppisreissu ystävän kanssa ja jos Hämeenlinnan kirppiksille mielii, niin Parolan aseman loistava lista on hyvä apu! 


perjantai 4. marraskuuta 2016

Vintin kätköistä

Kirjaimellisesti!

Vauhdikkaampaa nettiä asennellessaan mies irrotti vintillä muutaman lattialaudan, ja alta löytyi lehtiä vuodelta 1970. Wau! Otin hieman kuvia, Kotilieden pelastin alakertaan mutta loput lehdet saivat mennä takaisin lattiankuivaajavirkaansa hoitamaan.

Tässäpä vuoden 1970 tärkeimmät:


Luontoliiton lehti oli nimeltään Molekyyli.

Rekrytointi oli aavistuksen sukupuoli- ja ikäsidonnaista:



Hyvinkäällä oli kuuma teatteriskene, Tauno Palo näyttelemässä Särkelä itte (huomaa myös ympäristöpropaganda elokuvailmoitusten keskellä):


 Mainoksissa löytyi:



Kukkasipuleita on tilattu postimyynnillä aivan kuten tänäkin päivänä.


Paikkakunnalla tapahtui:



Uskonnollinen lastenlehti Totto on ilmestynyt joskus 60-70 -luvulla:


 Antenni ilmestyi v. 1965-1973. Jotenkin absurdi ajatus, että tv- ja radio-ohjelmia varten tarvittiin lehti. Itse muistan lapsuudesta naapurissa olleen hienouden: kaukosäätimen jossa oli viivakoodinlukija, jolla voi ajastaa videot nauhoittamaan suoraan viivakoodilla! Se oli vähän uudempaa tekniikkaa kuin mitä Antenni-lehden lukijat käyttivät.


Tietokoneen valvova silmä oli jo silloin lähes kaikkialla.


Ovatko kampaamoissa tupakoivat naiset vaarassa?



maanantai 8. helmikuuta 2016

Retro on okei

Välillä ihailen vaalean seesteisiä sisustuksia, minimalismia ja selkeyttä. Ja sitten välillä... en.

Finnmirrorin peili löytyi kirppikseltä kympillä. Siitä tulee meidän ulkosaunan peili... sauna vaan vielä puuttuu. Peilin edessä jenipankki Japanista, johon säilötään 2e kolikot. Sen edessä lapsuudenkodista meille kulkeutunut muovimuki. Ja Bodyshopin säästölipas 90-luvulta, retroa se alkaa olla sekin.


Tämä tuoli (25e kirppislöytö) jaksaa ihastuttaa aina vaan. Puuosat ovat niin kauniin patinoituneet ja verhoilukangas räväkän värikäs. Photobomber tuossa vieressä poseeraa, kun luulee että hän on kuvauksen kohteena.

Tuolin selkänojalla roikkuva käsilaukku löytyi kesällä Amsterdamista vintageliikkeestä 20 eurolla. Oli pitkän harkinnan tulos, onneksi mukana oli ystävä joka kannusti ostoksille. Laukku on mielettömän paksua, laadukasta nahkaa ja just hyvän kokoinen.




Sarviksen Majuri-henkareita onnistuin pelastamaan roskiskuormasta kolme kappaletta työpaikan muuttaessa uuteen osoitteeseen. Kunto ei ole ihan moitteeton mutta ei kai sitä voi ilmaiselta odottaakaan.
Olisipa hieno sellainen avonaulakko jossa olisi pekästään näitä... Aika hinnoissaan tuntuvat olevan, oikeasti näitä myydään Torissa 10e/kpl! Henkareita...




Leipälaatikon sain ystävältä koska se muistutti häntä minun leipomastani saaristolaisleivästä. Hyvin sinne limppu sopisikin. Laatikossa ei ole minkään valtakunnan leimaa saati valmistusmaata, mistä lie peräisin mutta aikamoinen väripilkkuhan tämä on.