Joskus sitä arpaonni potkaisee. Kuten viime talvena, kun bongasin jostain lammaspaimenviikkojen haun ja klikkailin arvat kaikkiin paikkoihin joihin saa mennä koirien kanssa, ja suunnilleen kesäloman ajalle. Kesäloman ajankohtakin ehti vaihtua, ja kun sähköpostiin kilahti tieto, että olimme voittaneet arvonnassa, ei ollut itku kaukana kun tajusin ettemme pääse sille viikolle jonka saimme. Päätin kuitenkin kokeilla onnistuisiko viikon vaihto ja onni potkaisi vielä toisenkin kerran, sillä vaihto onnistui ja niinpä suuntasimme lammaspaimeniksi Närängän erämaatilalle Kuusamoon.
Matkustimme Näränkään maanantaina iltapäivällä. Mukana meillä oli fillarit, 2 koiraa ja kalastusvälineet. Parkkipaikalta tilalle oli 1,2km polku lähes pelkkää ylämäkeä ja kamoja roudasimme kolme kuormaa.
Vaan ylämäen kipuaminen kyllä kannatti kun vaaran päältä aukeni tällainen vaaramaisema.
Närängän tila on entinen maatila. Tilan perustajat tulivat Näränkään 1800-luvun loppupuolella ja kaskesivat metsät pelloiksi ja laidunmaiksi. Tilan rakennukset saunaa lukuunottamatta poltettiin talvisodan syttyessä, mutta asukkaat palasivat Näränkään sotien jälkeen ja nykyinen päärakennus on rakennettu 1951.
Tilalla on eletty hyvin omavaraisesti aina siihen saakka, kun viimeinen omistaja myi tilan Rauma-Repolalle 1970. Tämän jälkeen tilan omistus siirtyi valtiolle, ja Metsähallitus on entisöinyt tilan 50-luvun malliin 2000-luvun alkupuolella.
Tupa on suuri hirsitalo. Tuvassa on iso leivinuuni, keittiössä puuhella ja kamareissa uunit lämmitystä varten. Koko talossa on myös kaasuvalaistus ja keittiössä kaasuliesi.
Meille sattui kelien puolesta lämmin, kesäinen viikko joten emme lämmittäneet taloa puilla ollenkaan.
Lampaita tilalla on 10 kappaletta, ja paimenen tehtäviin kuuluu tarkkailla että kaikki ovat tallella ja terveitä, vaihtaa lampaille vedet päivittäin ja tarkkailla sähköaidan kuntoa.
Lampaat olivat varsin seurallisia ja hauskoja eläimiä. Niiden hoito oli helppoa, kaikki olivat hyväkuntoisia ja pirteitä ja tulivat mielellään rapsuteltaviksi ja herkkuja hakemaan.
Lampaat olivat myös hyvin tottuneita ihmisiin ja koiriin. Eivät juuri koiria noteeranneet, pentukoiralle jopa vähän uhittelivat kun tämä kävi liian paimenintoiseksi. Koiria ei tietenkään päästetty laitumelle vaan ne saivat katsella lampaita välimatkan päästä.
Viikko tilalla ilman sähköä ja juoksevaa vettä vierähti nopeasti. Pesuvesi sekä lampaiden juomavesi nostettiin vinttikaivosta ja juomavesi haettiin lähteestä. Tilalla on maakellari jossa ruuat säilyivät hyvin. Onnistuimme aika hyvin ennakoimaan viikon ruokamäärän, eikä meidän tarvinnut hakea täydennystä kertaakaan.
Tiskaukset ja pyykinpesut onnistuivat hyvin saunalla perinteisin keinoin.
Teimme tilalta muutaman kalastusretken läheisille järville ja joelle.
Joka kerta tuli saalista matkaan, yleensä vain maistiaisia mutta yhtenä iltana ahti tarjoili oikein ahvenillallisen.
Kelit olivat tosiaan lämpimät jonka vuoksi hyttysiä ja paarmoja oli aivan hirveästi, tämä vähän laski kalastusintoa ja iltaisin raavittiin nilkat verille.
Meillä oli mukana paljon ajanvietettä; lehtiä, kirjoja, neuleita... Emmekä käyttäneet niistä oikein mitään. Iltaisin lueskelimme tilalta löytyviä kirjoja ja edellisiä vieraskirjoja.
Meillä oli myös mukana alakuvan hauska veivattava radio. Radion kuuntelemisessa hämärtyvässä tuvassa kaukana kaikesta on ihan oma tunnelmansa.
Närängän tilan pihapiiri ja nuotiopaikka ovat jokamiesretkeilijöiden vapaassa käytössä, ja vierailijoita riittikin joka päivälle, osa kävi kutsuttuna ihan tilalla sisälläkin saakka.
Ihana puulämmitteinen sauna lämpesi joka ilta ja tarjoili pehmeät löylyt.
Lämpimät suositukset lammaspaimenviikolle mikäli ikimuistoinen viikko upean luonnon keskellä historiallisessa kohteessa kiinnostaa!
