Tässä pieni kierros pihamaan kukkaloistossa. Alkukesä on mahtavaa aikaa, kesäkukat jo täydessä loistossaan ja monet monivuotisetkin aloittelevat kukintaa.
Vaahteran alle, rottinkikeinun viereen nappasin rautakaupasta pari Markettaa ja yhden Verbenan. Olen ihan aloittelija kesäkukkien kanssa enkä yleensä osaa sommitella mitään hienoja asetelmia vaan laitan kaikkea 'more is more' -periaatteella. Tästä setistä tuli kyllä ihan onnistunut. Verbena olikin aivan uusi tuttavuus.
Kesäkukista uskalsin jälleen satsata myös hortensiaan... Aiemmat kokemukset yhteiselosta hortensian kanssa ovat vähintäänkin masentavia. Se on kuitenkin niin upea ja näyttävä kukka että päätin ottaa uusinnan ja panostaa nyt ihan oikeasti. Toistaiseksi näyttää hyvältä. Hortensia on sisäänkäynnin edessä johon paistaa iltapäivällä aurinko. Olen salaojittanut ruukun hyvin ja kastellut sitä ahkerasti ja toivon meille sopuisaa kesää.
Kukat ovat punertavaan päin, ajattelin kokeilla antaa sille rodolannoitetta, jospa kukat lähtisivät sinertämään. Kahvinporotkin voisivat toimia mutta niitä en taida uskaltaa testata.
Terassi sai tälle vuodelle vähän uutta ilmettä. Purimme siitä (lahot) kaiteet ja öljysin lattian. Ilta-aurinkoiselle seinustalle tein penkin, johon pääsivät talvehtineet Evakko-pelargonit mummulan vanhoihin patoihin. Tässä vielä vähän nuutuneena siirrosta mutta eiköhän nuo tuosta virkisty.
Pelargonit talvehtivat meillä ihan huoneenlämmössä, muuten en ole saanut onnistumaan. Hoidan niitä talven kuin huonekasveja ja ovat valoisassa paikassa ikkunalla. Greta-pelargonit kuolivat mutta Alastaron Helenat ja Evakot sain pidettyä hengissä. Helenoista sain myös pari virkeää pistokasta. Sitten ulkoilutin Helenoita vapun aikoihin ja unohdin ne yöksi ulos.. Ja tulikin 6 astetta pakkasta :O. Meinasi kyllä itku tulla, niin kamalilta pelargonit näyttivät pakkasyön jäljiltä. Nostin kaikki nuutuneet ja jäätyneet pelargonit sisälle, leikkasin vaurioituneet osat pois ja huolsin hellästi, ja kaikki lähtivät uudestaan kasvuun! Toki ottivat reilusti takapakkia, oikeastaan kaikki kevään uusi kasvu kuoli.
Tälle kesälle hankin myös muutaman uuden pelargonin: Calliope dark red, Sailing ja Mårbacka.
Kaksi vanhaa omenapuutamme ovat paistatelleet ihan mahdottomassa kukkaloistossa. Pölyttäjiäkin on näyttänyt riittävän, paha tietysti sanoa onko niitä riittävästi mutta nähtävästi ahkera voikukan viljely tuo tulosta ja houkuttelee pörriäisiä pihaan. Omenasatoa siis toiveissa, viime vuonna muumiotauti verotti omenoita aika lailla mutta toivotaan tälle vuodelle parempaa.
Sitten vielä perennapenkkeihin. Särkynytsydän on alkukesän ehdoton lempparini. Ihastuin siihen yhden vuokrakämpän pihassa, ja se on lähtenyt myös täällä erittäin hyvin kasvuun. Särkynytsydän kasvaa sadevesikaivon vieressä pienessä penkissä kärhön ja tulppaanien kanssa, ja tänä vuonna istutin penkkiin myös karpaattienkelloa. Kellon pienet taimet jäävät nyt särkyneensydämen varjoon mutta toivotaan että ne siellä pärjäisivät.
Särkynytsydän kukki kauniisti kun jouduimme kaksi vuotta sitten luopumaan rakkaasta vanhimmasta koirastamme, ja tuo siksi mukanaan aina hitusen ikävää, aika kauniilla tavalla kuitenkin.
Nämä japaninakileijat löytyivät etupihan perennapenkistä kun hävitimme siitä yhden ruusupuskan. Nyt kasvavat pionien reunuksilla, ja tänä kesänä olen istuttanut penkkiin myös verikurjenpolvia, kylmänkukkaa, hopeahärkkiä ja elokuunasteria. Penkissä on melkoinen rikkakasviongelma ja lisäksi se on matalamultainen ja kuiva, joten en ole oikein saanut menestymään siinä mitään. Taas on yritystä :).
Toinen hirmuisen rikkaruohoinen perennapenkki on kasvimaan vieressä alapihalla. Siellä kasvaa iso lipstikkapuska ja syysleimu sekä aika paljon sipulikukkia kuten tulppaaneja ja laukkoja. Viime syksynä istutin sinne sammalleimua ja suikeroalpia, sekä vielä tänä vuonna reunuspoimulehteä ja taakse kultanauhusta. Taktiikkani siis on istuttaa voimakaskasvuisia ja maanpeiteperennoja ja vaalia niitä, ja tadaa, lopulta vuohenputki ja juolavehnä väistävät. Tätä metodia toteutan myös muutamaan kiviaitaan, joista on vuohenputken ja nokkosen alta paljastunut vuorenkilpeä ja jotain maksaruohoa. Ymmärrän toki, että tämä metodi voi olla elämänmittainen matka, mutta uskon kestäväni sen.
Nyt näyttäisi että tässä penkissä on myös unikko siementänyt ja alla näkyy sammalleimun ujoa kukintaa, hengissä ollaan siis.
Myös niittykukat elävät elämänsä kevättä. Niin ihanaa kun saa ilmaisia kukkakimppuja pihalta!
Haluaisin oppia tuntemaan luonnonkukkia paremmin. Tälle keväälle bongattuna on jo rentukka, puna-ailakki ja kurjenpolvi, niittyleinikki, peltokanankaali ja tietty lukuisat voikukat.
