Pelargonihullutus

Kuin ihmeen kaupalla sain viime talvena kolme pelargonia pysymään hengissä, siitä innostuneena liityin Facebookissa pelargoniryhmään ja siitäkö se hullutus lähti. Nyt on pelargoneja joka puolella. En tiedä onko toista näin helppohoitoista kasvia joka kuitenkin kukkii kiitollisesti koko kesän.

Kuistihan suorastaan huusi pelargoneja, ja kuistilla myös nuo talvetetut olivat pitkälle syksyyn ja taas keväällä. Ensimmäisenä talvena unohtui pelargonit kuistille koko talveksi ja paleltuivat sinne. Ikävä kyllä ihan kunnollista talvetuspaikkaa ei meiltä löydy, kun kaikki kylmät tilat menevät pakkaselle. Viime talven onnistuin pitämään pelargonit hengissä ihan huoneenlämmössä, melko hämärässä paikassa ja vähällä huomioinnilla. Nämä kuistin pelargonit myytiin ihan lajikenimen kanssa, mutta onnistuin sen jo unohtamaan. Ovat kuitenkin kauniin vaalean lilat, yksinkertaisin kukin.

Alekorista tarttui mukaan riippapelargoni, joka pääsi kuistille taannoin kirppikseltä hankittuun kupariamppeliin.

Terassille ulos ostin kukkivan riippapelargonin. Ooh minkä värinen ja kokoinen! Ja sopii aika kivasti talon väriin. 

Takana aidan päällä laatikossa näkyy pienenä talvettamani pelargoni. Ne vasta aloittelevat kukintaansa. Pitkä on ollut matka ulos istutuksesta kukintaan. Nuo talvetetut kyllä ovat myös aika isoja, ovat kasvattaneet hurjasti lehtiä koko alkukesän. Vasemmalla alhaalla näkyy neilikkaistutus, joka on kukkinut kiitollisesti ihan koko kesän. Neilikka taitaakin olla lempparikesäkukkani, ne ovat kukkineet ja tuoksuneet meille jo pari kuukautta.

Näiden kuvattujen pelargonien lisäksi ostin pari pientä, kukatonta kasvia alehyllystä 50cent hintaan sekä yhden "Fireworks" -nimisen. 

Pihan perennapenkistä nousee liljoja! Olin onnellisesti ehtinyt unohtaa tällaisia istuttaneeni. Piha hieman kaipaisi jotain helppoja ja varmoja loppukesän kukkijoita. Ehdin jo tänä kesänä ajatella että liljoja en halua liljakukkojen vuoksi, mutta näköjään viime kesänä tuli ajateltua toisin :D

Meidän pikkumetsässä kasvaa jo komea punikkitatti. Tämä yksilö jo etanoille menetetty, mutta jospa niitä tulisi lisää. Viime vuonna tuosta muutaman söimmekin.

Puutarha-assistentti kissa on vahtinut ahkerasti pihatöitä, ja näemmä myös nukkuu kasvilavoissa sekä kukkapenkeissä.

Kasvimaalla broccolinit ovat ihan just valmiita. Ai vitsi mitä herkkuja!

Sisälläkin alkoi uusi aikakausi, nimittäin dymokirjoittimen aikakausi. Ostin kirjoittimen joskus taannoin (muistelen että Porvoossa... eli yli 1,5 vuotta sitten) kirppikseltä 1 euron hintaan ja tähän saakka se on odotellut nauhaa. Nyt kun kellarin järkkäys olisi ajankohtainen sain aikaiseksi hommata nauhaa ja ta-daa, sehän sopi kirjoittimeen! Välilyönti on vielä hukassa ja tekniikka kaipaa pientä harjoitusta mutta tästä tulee kyllä kellarin hitti!

Ensimmäinen lomapäivä

Ensimmäiseen lomapäivään (no teknisesti se on vasta maanantaina mutta kuitenkin) tiivistyi moni asia mitä lomalta toivon.

Perjantaina haimme Rekosta lastin lähiruokaa.

Lauantaiaamuna heräsi ajatus jos hiukan kävisi sieniä katselemassa. Kori matkaan ja lähimetsään, ja mitä löysimmekään: mustatorvisieniä niin että piti välillä hakea kotoa kaksi koria lisää. Oikea jackpot! 

Pari vuotta näitä etsiskelin ja aloin jo epäillä koko sienen olemassaoloa, kunnes täällä Porvoossa löysin niitä lenkkipolun varresta. Ainakin täällä todella paikkauskollinen sieni, muutamassa paikassa oli kauhea ryppäät ja muualla ei mitään. Ei pitänyt säilöä, mutta tuli näitä pari kuivurillista...

Mustatorvisienien sato tuntuu olevan aikamoinen. Sienestyksessä on ehkä parasta, että koskaan ei tiedä mikä sieni tekee yllättäen mahtisadon, ja lähes joka vuosi olemme löytäneet jonkin uuden lajin poimittavaksi. Toivottavasti uusi laji ei tältä vuodelta jää jo maistamaani sappitattiin.

Puolukka punertaa jo mättäissä.

Sienireissun jälkeen kävimme uimassa, keli oli aika hyytävä kun vettä vihmoi ja tuuli kylmästi, mutta kesälomalla on uitava, minkäs teet.

Olen nyt vanhemmalla iällä innostunut luonnonvesissä uimisesta ihan uudella tavalla, nuorena jäi väliin kesiä etten käynyt kertaakaan uimassa. Erityisesti uimarannalla ilman saunaa uiminen on niin kesäistä! Rakastan järvivedessä kellumista ja kesätaivaan katselua.

Nyt viileällä säällä järveen meno ei tuntunut pahalta kun veden ja ilman lämpötila oli lähellä toisiaan. Eikä se vesikään nyt niin kamalan kylmää ollut.

Illallinen valmistui upouudella punaisella Trangialla, jonka eräjormailuissani hankin. Oikeaa slow foodia, kantarellikeitto ei ollut pikaruokaa mutta mihinkäs sitä nyt lomalla olisi kiire. Ja ruuan valmistaminen ja syöminen ulkona oli ehdottomasti yksi lomatoiveistani, olkoonkin nyt että se tapahtuu omalla terassilla. Villasukkaa ja fleeceä kiskottiin päälle ja hyvin tarettiin.

Sisällä sitten lomaviskin maistelu (perinteeni jo toista vuotta), musiikkia, pimeän ihmettelyä ja koirien rapsuttelua. 

Rekosta mukaan lähti munien ja muun ruuan lisäksi auringonkukkia. Ruokapuoli on Rekoissa parhaimmillaan kun monella tuottajalla on tuoreita vihanneksia myynnissä. Eilen maistelimme uutta tuttavuutta kyssäkaalia, oli niin hyvää että taitaa päätyä omallekin kasvimaalle!

Viime viikolla kävimme vastaanottamassa palotalon avaimet. Alla pieni maistiainen sieltä, uusi keittiö. Pinnat ovat tarkoituksella tosi valkoiset, uudet omistajat saavat sitten tapetoida ja maalata oman mielensä mukaan. Kävimme melko tiukkasävyisen keskustelun keittiötarvikeliikkeessä, ja olen ylpeä kertoessani että voitin, ja nämä eleettömät ovet ja minimalistiset vetimet ovat minun valitsemani. Muutenkin mentiin ihan perusmeiningillä; tammiparketti, valkoiset seinäpinnat, harmaat laatat. Naapurit olivat siellä jo muuttopuuhissa.

Hieman jännitti iskeekö päälle jokin haikeus tai katumus kun asuntoa pääsemme vihdoin katsomaan, mutta onneksi näin ei käynyt. Hyvillä mielin luovumme kauniista asunnosta, sanomme heipat mutta ei hyvästit parhaista parhaimmille naapureille ja suuntaamme kohti uutta, sitä omaa kotia.

Muuttokuume alkaa olla melko korkea enkä millään malttaisi odottaa kotiin pääsyä. Pää pursuilee sisustusideoita ja on tehty erilaisia listoja siitä mitä pitää tehdä ja mitä muuton jälkeen hankkia. Meillähän ei ole kuin muutama huonekalu, eikä esim. mitään keittiötarvikkeita.

Loma siis menee pitkälti muuttopuuhissa ja kotosalla ja hyvä niin. Ihanaa kun ei heti tarvi lähteä mihinkään, eikä ole mitään lukkoon lyötyjä suunnitelmia.

Wild nature

Kaikenlaiseen jännään törmää ihan lähimetsässä. Nyt jo hieman haikeana kuljemme tuossa ihanassa kalliomaastossa, joka on vuoden ajan tarjoillut meille sienten ja marjojen lisäksi luontoelämyksiä eri vuodenaikojen tunnelmissa.

Nyt elokuun alussa metsässä voi nähdä mm. tällaista:

Tämän kaverin olemme tavanneet jo muutamaan kertaan... Komea eläin ja kuuluu Suomen luontoon, mutta koirien kanssa aiheuttaa pientä verenpaineen nousua. Onneksi liian läheisiltä kontakteilta on vältytty.

Voisitsä vielä lenkin päälle vähän heitellä?

Mustatorvisieniä löytyi uudestakin paikasta viimevuotisen lisäksi, njam! Säilömisvimmaa yritän hillitä koska kaikki mitä nyt säilötään pitää vielä kantaa uuteen osoitteeseen ja viimevuotisiakin on jäljellä... Mutta on meillä sienikuivuri jo kertaalleen hurissut.

Kesäelämää

Kesäloma antaa vielä odottaa itseään, mutta tunnelmaan on päästy helteiden ja ihanien kesävieraiden ansiosta. 

Siinä on kesämeininkiä, kun tupa on täynnä väkeä ja puhetta, koirat siellä lasten ja aikuisten joukossa. Keittiön lattia täynnä hiekkaa ja terassilla kasa crocseja. On nautittu kesäherkuista ja avovesistä, metsästä, lämpimistä illoista. Oman pihan mustikoista, viinimarjoista ja kantarelleista. Raavittu hyttysenpuremia ja valvottu hikisinä kuumia öitä.

Kamerassa on uusia kuvia nolla mutta puhelimeen on joitakin hetkiä tallentunut.

Kesä on antanut sadetta ja paistetta sekä lämpöä. Kesäkeli on kohdallaan kun ei tarvitse sukkia ja järvessä tarkenee uida, eipä sen muuten niin väliä.

Olemme pitäneet kesäistä koirahoitolaa, ensin oli ystävän koira kylässä muutaman viikon ja heti kun se lähti kotiinsa, tuli tilalle toisen kaverin koira. Mahtuuhan niitä tänne ja on kiva jeesata tuttavia, kun tietää miten ärsyttävää se hoitopaikkojen miettiminen on. Kolme koiraa menee oikein hyvin niin kauan kun ei tarvitse reissata mihinkään eikä kukaan sairastu.

Kesäherkkuja on nautittu antaumuksella eikä kesäruokaa ilman tuoreita kasviksia ja salaatteja. Tässä esimerkki Reko-jaon jäljiltä; ahvenfileitä, kantarellikastiketta, härkäpapuja, tomaattisalsaa ja fetasalaattia, fetajuustoa ja härkäpapuja myöten kaikki paikallista tavaraa.

Alla kuva-aineistoa kesän oivalluksesta; miestyövoiman käyttö kynsien lakkaamisessa. Aiemmin tätä olen jo hyödyntänyt hiustenleikkussa sekä -värjäyksessä.

Miltä kesä maistuu?

Kerran nuoruudessani pääsin vastaamaan lehden katugallupiin kysymyksenä "Miltä kesä maistuu?". Olisipa joku tullut kysymään tuon saman kysymyksen nyt, kun meillä on herkuteltu ihan mielettömillä kesäherkuilla.

Kävimme perjantaina hakemassa taas Rekosta lastin lähiruokaa, ja loput iloisen väriset ja herkullisen makuiset sapuskat noudettiin kaupan hyllyiltä.

Voi kesä, se on herkuttelijan parasta aikaa!

 

Vuohenmaitojugurttia Rekosta, kera tuoreiden mansikoiden

 

 

 

 

Keittiökin näytti vähän siltä, että kokkailtu on...

Ja pihapensaiden alta löytyi jo kantarellien alkuja. Viime kesänä raahasimme kaikki perkuujätteet pensaiden juurille ja näyttää siltä että komea sato on tulossa.

Vuoden 2016 ensimmäinen ilta kului keittiössä

Ilman sen kummempia suunnitelmia tuli kokkailuinnostus, jääkaapin sisältö määritteli ruokalajit. Juli's blogin innoittamana listalle tuli sienipiirakka kuivatuista suppiksista, ja samaan syssyyn valmistuivat pinaattilätyt. Pinaattilätyt on muuten yksi suosikkiarkiruuistani, helppo ja nopea valmistaa ja ainekset löytyvät lähes aina kotoa. 

Tänään annoin nenän määrittää ruoka-aineiden käyttökuntoa enemmän kuin parasta ennen -päiväys, lähes kaikki olivat joulua edeltävältä kauppareissulta ja parhaat päivänsä nähneet. Mutta hyvin kermakin toimi kun vaan ravisteli suurimmat paakut pois.

Kiireettömän kokkailun ainekset. Ostamme munat nykyään isoissa 30 kappaleen kennoissa suoraan tilalta. Keskellä oleva iso Peugeotin pippurimylly löytyi kirppikseltä 3 eurolla.

Piirakkapohja ja sen vieressä sulatettu pakastepinaatti näyttävät ihan avaruusruuilta.

Sienipiirakka sai täytteeksen kuivattuja suppilovahveroita, keltaista paprikaa, punasipulia sekä kerma-kermaviili-munamössön ja juustoa.

Lätynpaisto ei meinannut lähteä ei sitten ollenkaan, ja 90% lätyistä meni ihan muusiksi.

Kunnes sain heittotekniikan kuntoon, kuten lätynpaistossa kai aina käy, vasta viimeiset pari lättyä olivat muotovalioita. Mutta maku ratkaisee.

Narulla kuivuvat tällä välin hairahdukseni Marimekon alennusmyynnistä. Tämän kuvan myötä onkin hyvä lähteä haasteeseen Vuosi ilman uusia vaatteita. Palon jäljiltä meillä on vielä jonkin verran tarpeellisiakin ostoksia tekemättä, mutta tänä vuonna pyrin panostamaan vain pakollisten hankintaan, niidenkin hankkimiseen käytettynä ja jos jotain on pakko hankkia uutena, hankitaan laadukasta ja kestävää.