Kesän tunnelmia

Keskikesä ja kesäloma.

Ensimmäiset lomapäivät katseltiin kaunista Prahaa. 

Borta bra men hemma bäst. Kotona kauniita kattauksia, kesäkukkakimppuja ja perintöastioiden ihailua. 

Eräs yritys myy näiden meidän pelloillamme laiduntavien valkohäntäpeurojen lihaa. Liha on vähän kuten poroa, ja aivan täydellistä kokattavaa. Pehmeää, sileää ja erinomaisen makuista. 

Omassa kasvihuoneessa valmistuivat ensimmäiset tomaatit. Lajike 'Pink charmer' on satoisa, aikainen ja erittäin maukas! Ehdottomasti jatkoon.

Loma jatkuu kotosalla. Vuodenajasta, maalaismaisemista ja omasta kasvimaasta nauttien.

Lasikuorma kirppikseltä

Huiman aurinkoinen talvipäivä ja pitkästä aikaa kotikylän kirppiksellä, joka olikin muuttanut uuteen paikkaan. 

Grapponiaa olen etsiskellyt kirppiksiltä monet kerrat, mutta se tahtoo olla aivan järkyttävissä hinnoissa eikä sitä kauheasti ole myynnissäkään. No nyt onnisti.

Keltaiset jälkiruokakulhot (ne pienemmät) 10e/kpl, pöytään jäi vielä kolme kappaletta kun en voinut investoida kuin kahteen. Sininen juomalasi oli niinikään kympin. Haluaisin keräillä Grapponiaa eri väreissä mutta pääasiassa myynnissä näkyy keltaista, ruskeaa ja kirkasta. Keltainen on kyllä myös aivan ihana sävy, oikein aurinkoinen ja kirkas.

Arkikäytössä meillä on juomalaseina näitä vanhan mallisia Kartioita, ja niitä löytyi nyt 4e kappalehintaan (kauniin) harmaassa sävyssä. Kaappiin näitä ei kyllä olisi mahtunut enää yhtäkään mutta eipä niitä tuohon hintaan voinut sinnekään jättää... Meidän kaikki Kartiot ovat kirppislöytöjä.

Lasipurkkeja meillä on kosolti ja niitä ostankin vain, jos löytyy joku erikoisen mallinen tai ihan poikkeuksellisen hyväkuntoinen yksilö. Tämä Karhulan keittiöpurkki maksoi 17 euroa ja oli aivan priimassa kunnossa kantta myöten. Käyttöähän näille purkeille kyllä löytyy.

Sellaisia lasilöytöjä! Ehkäpä tästä kevättä kohti taas kirppisintokin nostaa päätään!

Lokakuun tunnelmia

Lukuisia teekupillisia, lähileipureiden leipiä Rekosta. Rekosta haettu myös kassikaupalla vihanneksia. Tilattu puolikas poron vasa sekä karitsanlihaa ja lankaa. Kananmunia haettu luomutilalta.

Juurekset ja kaalit (sanoinko jo, että Rekosta...) ovat parhaimmillaan. Uunissa hautuu kaalilaatikko. 

Metsäretkiä, niitä ihania metsäretkiä. Onko kauniimpaa kuin sammaleinen metsä ja kuusenrangat. Polut siellä risteilemässä.

Kuistilla pelakuut vielä kukassa ja nuppuja on vaikka kuinka. Valaistuksena valosarja . En alkuun yhtään syttynyt valosarjoille sisällä, mutta ykskaks niitä on jo useampi kappale. Ehkä vieläkin mielestäni pikkuisen mauttomia mutta jotenkin tuo valo on niin pehmeää ja suloista, ja ihanaa kun se on ajastimessa kiinni ja valaisee jo aamuhämärissä ennen töihin lähtöä.

Villasukat veteraaneille -ryhmästä innostuneena sukankutimet käsissä iltaisin.

Tulet on uuneissa joka päivä. Puilla lämmittäminen on niin siistiä! Klapien pilkkomisesta ja pinoamisesta lähtien. Ja tuo lämpö on jotain niin toisenlaista kuin keskuslämmitetty patterilämpö.

Tätähän se, elämä hirsitalossa. Juuri sellaista kuin odotinkin, ja vielä pikkuisen parempaa. Joka päivä on mahtavaa tulla töistä kotiin ja katsella tätä kaunista paikkaa, kotia. 

Kylillä asioidessa (vielä useimmiten navigaattorin varassa) on ihana ajatella, että 10 vuoden päästä tunnetaan nämä nurkat. On hienoa kuulua johonkin naapurustoon, yhteisöön, kuntaan, porukkaan. Etsiä niitä suosikkipaikkoja ja alkaa vakioasiakkaaksi. Pitkästä aikaa elämässä on jotain pysyvää. Toki aina muistamme että elämää ei voi suunnitella, mutta tällä hetkellä ei ole kiire mihinkään. Emme ole lähdössä mihinkään tai kaipaa pois. On hyvä näin.

On tehty paljon pihatöitä. 

Pystytetty Jora-kompostori pihan perälle ja käynnistelty sitä kutterinpurulla, ruuantähteillä ja mädillä omenoilla.

Haravoitu pihalta säkkikaupalla vaahteranlehtiä ja viety ne metsään.

Kannettu vanhoja pöllejä pitkin pihaa lojumasta, ja perustettu polttopuupiste tallin päätyyn. Alustettu sinne klapipino ja tehty pilkkomispaikka.

Tuhottu edellisen omistajan elämäntyö kaatamalla useita ruusupuskia, ja vielä niitä jäikin. Silputtu oksasilppurilla oksat. Siinäpä meille katetta vähintään omiksi tarpeiksi, sekä kuiviketta kompostiin. 

Istutettu kukkasipulit; tulppaaneja, krookuksia, scilloja.

Kunnostettu yksi kukkapenkki ja istutettu parit perennat.

Istutettu callunat terassin kukkalaatikoihin.

Aloitettu lintujen talviruokinta ja häädetty (koirien toimesta) ensimmäiset oravat puunlatvaan.

Päiviä joina on mukavaa olla minä

Muistoksi niitä murheellisimpia varten: tänään on ollut hyvä päivä.

Nukuin pitkään. Herättyäni imuroin ja pyyhin pölyt, ja sillä välin mies teki aamupalaa. Järkkäilimme jo eilen massiivisen määrän erinäistä tavaraa oikeille paikoillensa, joten tämän aamun pikku siivous oli helppo nakki ja sai tuvan näyttämään kodikkaalta.

Aamupalan jälkeen neuloin hiukan ja mietiskelin päivän ulkoilureittiä. Luvassa ensimmäinen kunnon lenkki lähistöllä sijaitsevalle retkeilyalueelle.

Tupa on niin kodikas ja hauskaa kun kaikki toiminnot sijoittuvat samaan tilaan. Myös siivouksen ja järjestelyn kannalta loistoratkaisu. Talossa on muuten ihanasti hyvin maltillinen "asuinkerros" ja kaikki varsinainen sotku tapahtuu kellarissa. Kulissi siististä kodista on (olisi) siis varsin helppo pitää pystyssä.

Tavarat alkavat löytää paikkaansa. Pahin puute on edelleen vaatekaapin puute, jonka vuoksi kaksi makuuhuonetta on edelleen täysin kaaoksessa.

Sitten luonnon helmaan. Uudesta maastokarttasovelluksesta huolimatta eksyin monta kertaa, mutta löysin myös kauniita maisemia. Loppusyksyn koruttomat värit puhuttelevat.

Photobomber se onnistuu aina.

Ulkoilun jälkeen oltiin vastassa nuohoojaa, joka kävi tarkistamassa tilanteen. Kaikki hyvin talven lämmitystä ajatellen. 

Tulia emme ole vielä takkoihin tehneet, mutta eiköhän sekin lähipäivinä koeta. Sormia syyhyttää erityisesti leivinuuni ja siinä valmistuvat pataruuat, leivät ja pizzat.

Kotipäivä, tämän voimalla jaksaa taas. 

Kaunis syksy, ihana koti ja oma lauma, sydän on kiitollisuutta täynnä.

Niitä ja näitä, kun on vähän vaikea kirjoittaa

On jotenkin niin paljon kaikkea, että on vaikeaa saada kokonaista blogitekstiä aikaiseksi. Omenoita, pihahommia, sisustusta, uusia juttuja, tunnelmointia, maisemia, onnea. Ja jotenkin niin isoja juttuja itselle, ettei niitä oikein saa sanoiksi. Koti, oma koti. Niinpä taas tarjolla vain pikku palasia.

Kuvat on edelleen puhelimesta, ja laatu alkaa olla kyllä aika kauheaa. Sisällä on niin hämärää iltaisin ettei täällä varmaan saisi kamerallakaan paljon parempaa aikaan. Pimeyteen on onneksi valoa luvassa, kun pari valaisinta on jo matkalla meille. Muuten sama hujanhajan-linja jatkuu, kaikki on iloisesti levällään.

"Uusi" senkki vihdoin muutamassa kuvassa. Yksinkertainen koivupuinen kaluste, joka säilöö sisäänsä mahtavan määrän tavaraa. Torista satasella. Tori on kyllä aivan mahtava juttu, siellä on kaikkea! 

Alkuperäinen ajatus oli lyhentää vähän senkin jalkoja, jotta se jäisi ikkunan alareunan tasalle. Nyt se on n. 3cm liian korkea. Mutta veikkaanpa että ajatukseksi jää, ei se kauheasti silmää häiritse ja jotenkin sääli lähteä vanhaa kalustetta pätkimään. Meinasin ihan alkuun myös maalata sen mutta se vasta sääli olisikin... joten ehkä vetimet vaihtuvat jossain vaiheessa, ehkä ei. 

Ihanaa yksinkertaista muotoilua ja sopii tähän taloon kuin herne nenään.

Iltapäivisin aurinko porottaa kahdesta ikkunasta sisään. Lämmittää ei ole vielä tarvinnut yhtään ja edelleen aurinkoisten päivien iltapäivinä laitamme ilmalämpöpumpusta viilennystä päälle.

Muita uusia hankintoja:

Kaj Franckin uustuotannossa olevat Scandia-aterimet.

Aterimista olisi voinut kirjoittaa kokonaisen tekstin, mutta lyhyesti vaiherikkaasta aterinhankinnastamme: Rivarissa meillä oli setti Iittalan Piano-aterimia, jotka olivat nimeään myöten suosikkejani. Ihanan jykeviä, tyylikkäitä, jopa vähän ylellisiä. Tulipalon jälkeen asunnossamme kävi varkaita (kuten kuulemma aina palopaikoilla käy) ja Piano-aterimet kelpasivat. Siis varas, joka vie haarukoita, aikamoista.

Vuokratalossa meillä oli Savonia-aterimia ja olemmekin käyneet monen monta keskustelua, mitä sarjaa sitten uuteen kotiin hankitaan. Olimme jo päätyneet Iittalan Artikiin, siksi että meillä on jo ko. sarjan salaattiottimet ja se on aika hyvä kompromissi (myös hinnaltaan) Pianon (josta mies + suurin osa ihmisistä ei tykkää koska se on raskas ja painava, häh?!) ja Savonian (suomalaisten suosikki ilmeisesti, oikeasti 100% haastatelluista äänesti sitä koska se on vaan niin perus) välillä. 

Kun ostopäätöksen aika koitti, huomasin että Scandia olikin tullut uustuotantoon. Wau! Meillä oli tätä kotikotona, ja muistan miten en tykännyt lusikoista koska ne olivat niin pyöreitä ja kuppimaisia. Suosin ennemmin Savoniaa, hehheh. 

No tästä muodosta nyt 2010-luvulla tykkäsinkin ja niin tykkäsi myös puoliso ja näitä meille nyt sitten tuli. 

Tässä välissä käytimme pelkästään Sorsakosken vanhoja haarukoita ja veitsiä ja täytyy sanoa, että niissä muotoilu kolahtaa mutta käytettävyys on kyllä nykyihmiselle hieman heikko. Scandiaa on muuten nyt hieman muotoiltu "nykyihmiselle sopivaksi", eli ilmeisesti myös aterinten koko on kasvanut, kuten myös lautasten ja lasien.

Aterinten mukana otin muutaman Sarjaton-mukin, ihan vaan koska halusin. 

Teehetket vanhassa talossa odottavat <3

Tykkään jotenkin todella paljon näiden Sarjaton-mukien koosta ja muotoilusta. Meillä kaikki ovat ihanasti vähän eri paria.

Sit näitä omenajuttuja... Mehustamolle lähti kaksi saavillista, toiveina mehu ja siideri. No saatiin vain mehua koska mehustamo vahingossa pastöroi koko satsin... Tekivät meille sitten omista omenoistaan vielä erän ilman pastörointia, mutta ei se kyllä tuplahiivasta huolimatta oikein kunnolla käy että en oikein tiedä mikä meni vikaan. Mutta eipä se meille varmasti pahaa tee valita mehu siiderin sijaan :)

Omenoita on lisäksi hillottu kyllästymiseen saakka. Vielä olisi tarkoitus kuivata kuivurillinen ja siinä taitaa sitten olla omenavuosi 2016. 

Ja loppuun vaan sekalaista settiä meiltä. 

Syksy se on niin ihanaa aikaa. Kaiken yllämainitun, mutta myös sukkien ja pimeiden iltojen vuoksi.

Terasille hankimme aurinkopaneelivalosarjan. Meillä oli rivarissakin yksi ja tykästyin, se syttyy ja sammuu omia aikojaan ja valo on mukavan himmeä, ei sellainen valonheitin-tyyppinen kuten sähkövaloissa. Tuo oikealla möllöttävä iso pallo on muuten kuu.

Pihalla on tullut huhkittua siimaleikkurin kanssa. Se on ihana vempele! Piha siistiytyy kovaa vauhtia ja heinikon alta kuoriutuu kaikkea vanhaa ja kaunista kuten tämä vanhan kivijalan päälle tuotu reki ja sen takana seisova pieni hirsimökki.

Kalusteprojekteja on aloiteltu Ikean jakkaran verran. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen, kun olin ensin kieltänyt ostamasta keltaista jakkaraa ja aloin sitten maalata omaani keltaiseksi... Because I can, vai miten se meni.

Tänään olen hyvin harvinaisesti yksin kotona ilman koiria ja se on hyvin kummallista. Hiljaista ja jotenkin kuollutta. Jos on lauma tärkeä koirille, niin on se sitä näköjään emännällekin.

Tänään isoisäni täyttää 96 vuotta. Soitin hänelle ja oli aivan ihanaa kuulla tuttua ääntä ja juttua. Hän totesi, ettei tämä luku 96 nyt oikein mitään ole, että neljän vuoden päästä sitten juhlitaan. Tykkään asenteesta, superpappa <3

Huonon päivän kirppiskierros

Elämä potkii taas päähän niin että kypärän tässä tarvitsisi. Lähdin etsimään hyvää mieltä kirppiksiltä, joskushan sen sieltä hetkellisesti löytää ja niin kävi nytkin.

Kirppislöydöt kuvataan nykyään näin: kaikki kasaan pöydälle, kuvaus ja äkkiä käyttöön.

Marimekon olkalaukku, suomalaisen naisen vakiovaruste. Minulla on ollut näitä kolme ennen tätä, ja kaikki kovassa käytössä. Viimeisin jäi palotaloon mutta kaksi edellistä käytetty puhki asti. Kympin hintaa pikkuisen nikottelin mutta hyväksi havaittu ja Suomessa valmistettu, menköön.

Kotimaiset nahkakengät Aaltosen tehtaalta, hinta 2 euroa. Käytetyt mutta käyttökelpoiset, ihanat jalassa ja sopivat. Ah mikä löytö. Ja ihan sopivasti kasarit.

Vanhat verkonpainot ostin fb-kirppikseltä, maksoin kaikista kolmesta posteineen 35 euroa. Peukut pystyyn etteivät koe aiv-pullon kohtaloa. Koirien vetolelukin tuli mukaan kuvaan, näitä ostan eläinsuojeluyhdistyksen kirppispöydältä koska olen liian laiska tekemään itse.

Kotimainen nahkalompakko 1e. En kyllä lompakkoa ollut vailla mutta kotimaista työtä tähän hintaan ei vaan voinut jättää sinnekään. Logona m, mikä ikinä liekään.

Body shopin säästölippaan oli joku tuonut myyntiin 50 sentin hintaan. Jotenkin sen huokuu 90-luvun nostalgiaa ja lipsahti ostoskoriin vaikka yksi tällainen löytyi jo kotoa ennestään. Olin suuri Body shopin fani yläasteikäisenä, osasin valikoiman ja hinnat ulkoa ja lähes jokainen tuote tuli kokeiltua. Erityisen ihania oli nämä oheiskrääsät kuten penaalit, kynät ja muut tilpehöörit.

Arabian kukkaruukulla kunto vähän roisi, aluslautanen puuttuu ja hinta 0,50e. Lautanen löytyi toiselta kirppikseltä eurolla, pärjätköön keskenään.

Riihimäen 2 litran apilatölkki, kansi ei alkuperäinen mutta olemassa kuitenkin. Hinta 8e, vähän siinä ja siinä oliko liikaa mutta purkki on kyllä nätti.

Ja vielä yksi Ultima Thule varaston jatkeeksi 6e.