Kesän tunnelmia

Keskikesä ja kesäloma.

Ensimmäiset lomapäivät katseltiin kaunista Prahaa. 

Borta bra men hemma bäst. Kotona kauniita kattauksia, kesäkukkakimppuja ja perintöastioiden ihailua. 

Eräs yritys myy näiden meidän pelloillamme laiduntavien valkohäntäpeurojen lihaa. Liha on vähän kuten poroa, ja aivan täydellistä kokattavaa. Pehmeää, sileää ja erinomaisen makuista. 

Omassa kasvihuoneessa valmistuivat ensimmäiset tomaatit. Lajike 'Pink charmer' on satoisa, aikainen ja erittäin maukas! Ehdottomasti jatkoon.

Loma jatkuu kotosalla. Vuodenajasta, maalaismaisemista ja omasta kasvimaasta nauttien.

Satokautta syyskuussa

Meidän kolmesta omenapuusta kerättiin taas kelpo sato. Tai siis oikeastaan kahdesta, yksi tekee kuolemaa. Yhdestä puusta tulee muuten kahdenlaisia omenoita, lienee vartettu johonkin eri lajikkeeseen.

Veimme omenoita mehustamolle 3 saavillista. Pastöroitua omenamehua saatiin 36 litraa. Lisäksi yritämme taas epätoivoisesti siiderin valmistusta, joten pastöroimatonta tuli vielä 20 litraa.

Omista omenoista tehty mehu on kyllä ollut oikea piristys. Se on melko hapanta, mutta vedellä laimennettuna oikein hyvää ja raikasta. Eikä yhtään sokeria tai mitään täysmehutiivisteitä, vaan pelkkää omenaa! Hanapakkauksissa vieläpä tosi helppoa käyttää.

Omenoista tehtiin myös vähän hilloa, ja tietty pari piirakkaa. Paljon jää silti käyttämättäkin. Enempää omenapuita ei missään nimessä tarvita.

Kaalikäärylepäivä oli jälleen, oih mitä herkkua. Tällä kertaa luomukaritsan jauhelihaa ja tuoreita kantarelleja täytteenä.

Kasvihuone tuottaa edelleen hyvää satoa. Aina parin aurinkoisen päivän jälkeen sieltä voi hakea uuden satsin chilejä ja tomaatteja.

Nyt vihdoin onnistui myös tomaattien kuivatus, ainakin siihen asti että saatiin ne purkkiin. Tomaattien lisäksi purkissa on valkosipulia, timjamia, basilikaa ja oliiviöljyä.

Kanalassa ei ole mennyt oikein vahvasti, kun kaksi munivaa kanaa ja kukko aloittivat sulkasadon. Munatonta aikaa kesti muutama viikko, mutta onneksi nuorikot paikkasivat tilanteen ja aloittivat muninnan. Heillä tuppaa vielä munat pyörähtämään vähän mihin milloinkin, tai harvemmin ainakaan meidän osoittamiin pesiin, mutta reippaasti he munivat yhden pienen ruskean munan kumpainenkin joka päivä.

Alla nuori musta kana munimassa itse rakentamaansa pesään. Ne meidän ehdottamat näkyvät tuossa yläpuolella.

Sellaisia kuulumisia täältä meidän rauhasta. Syksyn pimeät illat ovat toden totta täällä. Otsalamput, heijastinliivit ja ulkovalot jo kovassa käytössä. 

Ai että tykkäänkin noista pienillä aurinkopaneeleilla toimivista hämärän ilahduttajista.

Pari ihanuutta keittiöön

Keittiössämme syödään usein keittoruokia, ja aloin kaivata meille jotain kauniita syviä lautasia. Arkikäytössä meillä on Arabian 24h sarja, mutta olen hankkinut myös matalia ruokalautasia hieman kauniimpina versioina niitä hetkiä varten, kun haluaa vähän kattaa ja fiilistellä.

Kirppikseltä sitten nappasin mukaan kaksi tällaista kukkalautasta. Mitään nimeä tällä kuviolla ei kenties ole, mutta leima on vuosilta 1949-64. Olen viime aikoina viehättynyt näistä Arabian vanhemmista, hempeämmistä kuvioista (sen ainaisen retron ja kirkkaiden värien vastapainoksi) sekä siitä ettei kaikki asiat ole samanlaisia, vaan kauniita astioita voi hankkia vain muutaman kappaleen kattauksia ilahduttamaan.

Näiltä kauniilta kukkalautasilta nautimme jälleen kerran caldo verde -keittoa. Tämä ruoka on todellinen suosikki, suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Ohjeita on monenlaisia (myös ilman chorizoa), esim. tämä on hyvä. 

Facebookin ihanan Rättei, lumpui ja retroi -ryhmän villikseltä huutelin meille Scandia-sarjan juustohöylän. 

Suurin osa Scandioistamme on uustuotantoa, mutta jotain näitä helmiä on ollut hauska hankkia myös alkuperäisinä.

Mikä silmää ilahduttava käytännöllinen esine!

Tervetuloa syksy

Ennen muuttohässäkkää kävimme lataamassa akkuja ja juhlimassa pyöreitä vuosia täyttänyttä veljeäni mökillä.

Taivas antoi aurinkoa, sadetta ja myrskyä, ihan kuin oltaisiin siirrytty kesästä syksyyn yhden viikonlopun aikana.

Perjantaiaamu oli aurinkoinen ja lämmin, ja vietimme aikaa laiturilla. 

Kävin joka aamu aamu-uinnilla vilpoisessa mutta niin virkistävässä järvivedessä. Laiturin päässä vedessä yritän aina painaa kesää ja maisemaa verkkokalvoilleni talven varalle.

Synttäripäivänä meillä oli alkuruuaksi rapuja ja pääruuaksi rosvopaistia. Rosvopaisti on oivallista mökkiruokaa isolle porukalle, sen valmistaminen on hauskaa ohjelmaa ja syötävää tulee kerralla paljon. Lisukkeiksi teimme uunijuureksia, sienisalaattia oman pihan rouskuista (karvarouskuja on paljon!), coleslawta, melonisalaattia, perunasalaattia sekä leipää ja lohilevitettä.

Kaivoimme isäni kanssa rantaan kuopan ja vuorasimme sen kivillä edellisenä iltana. Aamulla virkuimmat tekivät kuoppaan tulet ja kuoppaa lämmitettiin 4-5h. Sitten sinne haudattiin foliolla ja märällä sanomalehdellä käärityt lihat (possua, lammasta ja poroa) ja ne kypsyivät kuopassa n. 7-8 tuntia.

Olemme kerran aiemminkin tehneet rosvopaistia ja teimme nyt saman havainnon, että parasta tulee rasvaisesta possun lihasta. Aiemmalla kerralla meillä oli kuopassa hirvipaisti, joka jäi todella kuivaksi. Nyt poroon laitoimme pekonia ympärille, mutta siitä huolimatta paistin sisimmät osat olivat hiukan kuivia. Lampaat olivat nyt paloina ja niistä tuli myös erinomaisia.

Päivällä kävimme paikallisella venelaiturilla kodassa makkaranpaistossa ja seurasimme kun tuuli yltyi ja nosti järven vaahtopäille.

Illalla keli oli vilpoinen mutta urheasti katoimme illallisen ulos. Tunnelma olikin aika mieleenpainuva kun 8 aikuista ja 5 lasta söimme pitkän pöydän ääressä pipot, villapaidat ja käsineet yllämme.

Ravut ostimme valmiiksi keitettynä paikallisen K-kaupan tiskistä. Rapujen syönti oli suurimmalle osalle ensimmäinen kerta (meille toinen), joten ohjeita katsottiin netistä. 

Sadonkorjuuaika olisi parhaimmillaan. Mättäissä on puolukkaa, sieniä on valtavasti ja puskat notkuvat tyrniä. Vaan tänä syksynä emme taida sadonkorjuuseen ehtiä.

Perheen kanssa vietetty aika on todellista laatuaikaa, vaikka meteli on melkoinen äänekkäässä suvussamme, koiria ja lapsia saa jatkuvasti tarkkailla ja mökki on tupaten täynnä tavaraa, vaatetta ja kenkää. Vaikka mukavaa on myös aina palata omaan rauhaan. Arjen ja juhlan onnistunut combo, siitä se onnellinen elämä taitaa koostua.

Tänään grillissä

Tänään grillattiin. Lautasella:

Poron ribsit

timjamiporkkanat

fetasalaatti

Vihreän talon kesämähnä

Vakaa aikomus oli myös syödä ulkona mutta hyttyset asettuivat poikkiteloin ja ajoivat meidät sisälle.

Vihreän talon kesämähnää piti kokeilla oitis ja wau miten hyvää! Vähän kuin tsatsikia mutta ei kuitenkaan. Tuli kesäruokapöytäämme jäädäkseen.

Poroa tilattiin joskus viime syksynä puolikkaan vasan verran. Poron liha on kyllä erinomaista kaikilla tavoin laitettuna. Nämä ribsit hautuivat ensin 120-asteisessa uunissa 5 tuntia ja grillattiin sen jälkeen maustekastikkeella ja chipotle-jauheella sivellen. Poron ja ylikypsän lihan kanssa on vaan vaikea epäonnistua.

Myös timjamiporkkanat valmistuivat grillissä. Jäävät mukavan napakoiksi ja saavan jännän makean maun tällä tavalla valmistettuna.

Maijal oli karitsa

Ja niin on myös minulla, yksi pakastimessa ja toinen puikoilla.

Viime viikon lopulla vastaanotin kaksi mieluisaa lähetystä. Puolikkaan karitsan lihat Närin lammastilalta sekä pehmoisen lankapaketin Rintalan tilalta Yläneltä.

Lapsena meillä oli tyynyliina Marimekon Musta lammas -kankaasta. Aika ihana 50-luvun oranssivalkoinen kuosi. Uustuotantoon, Marimekko hoi?

Lampaat, nuo sympaattiset eläimet. Unelma elää, että niitä joskus kulkisi omassakin pihassa, paimenkoirathan meillä jo onkin. Laitumella kuljeskelua varten puikoille hyppäsi lammaslaidunpaita, harmaa ja lämmin villapaita karkeasta, rasvaisesta ja lämpimästä kainuunharmaksen villasta. Kyllä tällä sitten kelpaa laitumiaan ihailla.

Lampaista ja muista maatiaisista kirjoittaa myös Maatiaismuori, suosittelen lämpimästi upeita kuvia joita saa myös kirjan muodossa.

Ystävänpäivänä

Ystävänpäivän viettoa kotona ihmisen parhaiden ystävien seurassa.

Äidin esimerkistä intouduin tekemään pari lumilyhtyä. Näyttävät kyllä jonkun päiväkotilaisen käsialalta... Lisäksi toisen sain tehtyä suoraan katulampun alle, joten vähän huonosti erottuu edes pimeällä.

Päivälliseksi papparuokaosastolta jauhemaksapihvejä.

Ihanaa, lämpöistä, lempeiden ajatusten täyteistä ystävänpäivää!