Sadonkorjuun aloitus

Kasvihuone alkoi muistuttaa jälleen viidakkoa, joten otin sakset kauniiseen käteen ja karsin sitä oikein reippaasti. Jäljelle jäivät tomaateissa lähinnä oksat joissa on kukkia tai terttuja, muut karsin kaikki pois. Näin hedelmät saavat kunnolla valoa ja voimaa, eikä kasvin voima mene oksien kasvatukseen. 

Kaikissa kasveissa on varastolannoitteet (lähinnä kanankakkaraetta), mutta silti tuntuu ravinteet loppuvan, nyt ollaan lisätty Puutarhan kesää liuoksena kasteluveteen. Sitä saakin varmasti tehdä lähes joka kastelukerta. Paljon tarvitsevat tomaatit, chilit ja kurkut vettä, lannoitetta ja huolenpitoa matkallaan siemenistä hedelmiksi. 

Tomaatteja on kypsymässä ihan kohtuullisesti. On joitakin hyvin satoisia taimia ja joitakin joissa vain muutama raakile. Satokausi ei juurikaan ole edellä viime vuotta, vaikka kevät olikin lämmin.

Kasvihuoneen nurkasta löytyi yksi koirakin nukkumasta :D

Kurkkujen kylvöä yritin ajoittaa oikeaksi mutta sitten niiden kouliminen vähän viivästyi, ja tässä on vasta isoin kurkku tulossa. Kolme taimea jäi kasvarista yli ja ne laitoimme vasta tällä viikolla kasvusäkkiin ulos, saa nähdä ehtivätkö tuottaa satoa. Kurkut lähtevät kyllä kovaa vauhtia kasvuun kun pääsevät hyvään multaan ja kosteuteen.

Tomaattien jälkeen tietää käsitelleensä, siitepölyn määrä on melkoinen!

Valkosipulit ovat lavassa komeassa kasvussa ja ovat tehneet ison määrän kukkavarsia. Kukkavarret tulisi ohjeiden mukaan poistaa, jotta sipulit kasvavat suuremmiksi. Niitä ollaankin jo syöty eri ruuissa; pannussa paistaen ovat aivan erinomaisia, samoin salaatissa ja ihan leivän päällä. Nyt innostuin lopuista tekemään pestoa.

Tässä myös kasvarista satoa; muutama kypsä chili ja basilikan vedin nyt melko lyhyeksi, toivoen että se tekee vielä uuden vihreän sadon. Basilikaa en ole koskaan onnistunut kasvattamaan sisällä tai avomaalla mutta kasvihuonetta se rakastaa. Se on siellä toista kesää altakasteluruukussa ja tekee ison, vihreän sadon.

Katselin vähän netistä ohjeita, ja lopulta pestoon tuli skeippejä, basilikaa, paahdettuja cashew-pähkinöitä (tykkään näistä enemmän kuin pinjansiemenistä), oliiviöljyä, suolaa ja pippuria. 

Peston pakastin pikku minigripeissä, kuten myös basilikaa ihan sellaisenaan ja chiliä.

Chili tekee jälleen isoa satoa, paljon suurempaa kuin mille meillä olisi käyttöä. Noh, sitä kuivataan ja pakastetaan jälleen ja yritetään muistaa syödä. Toiveissa olisi joku helmi chilikastikkeen ohje. Chilejä on niin mukavaa kasvatella ja tykkäämme kyllä tulisesta ruuasta, mutta sitten näiden omien käyttö on kuitenkin niin paljon vaikeampaa kuin kaupan valmiin Shirazan. 

Jotkut sanovat että Aji Cristal (alla) on parhainta näin oranssina. Tässä talvetetussa kasvissa ei ole kuin muutama hassu podi, ja yksi niistä nyt ihan täydellisen värinen.

Yövuoron jälkeen

Ja miksei toki muutenkin, sitä pitää vähän hemmotella itseään. 

Etenkin jos jaksoi päivällä tehdä koiranpennun kanssa junaretken kaupunkiin ja sillä välin isot koirat levittelivät roskapussin sisällön ympäri kotia. Koiranpentu se onneksi käyttäytyi kosmopoliitin tavoin; nuohosi lapsiperheen lattian puhtaaksi ja sen päälle otti ettonet niin ratikan kuin junan lattialla.

Kotiin tultua ja sotkujen siivoamisen jälkeen zen-henki päälle, viintä lasiin ja kohti hemmottelutoimenpiteitä. Sauna ja ruoka tulille siis.

Koettelemusten jälkeen sielu ja ruumis kaipaa tulista ruokaa, tänään helpot paputortillat ja lisäksi omatekoista guacamolea, ranskankermaa ja jalapenoja.

Kyllä se tästä taas!

Tammikuinen koti ja sen keittiö

Kaiken loppuvuoden punaviini- ja juustotarjoiluiden äärellä olon jäljiltä tammikuu tarjoilee keveyttä ja vihreyttä. 

Rakastan ruokakaupassa käyntiä ja sitä, kun jääkaappi on täynnä tuoretta tavaraa. Saan pohjattomasti rahaa kulumaan ruokaan sortumalla heräteostoksiin ja jättämällä tuotteiden hinnat lähes huomiotta. Ruokakulutuksessa olisi paljon opeteltavaa, etenkin kun kahden hengen taloudessa hävikin määrä kasvaa huomaamatta turhan suureksi (vieläpä kun kompostorin kansi on jäätynyt kiinni ja sinne laitetaan seuraavan kerran tavaraa kenties joskus keväämmällä :P )

Siemennäkkäriä tuli taas tekaistua tuplasatsi ja ai että se taas tauon jälkeen maistuikin.

Joulupaketista paljastunut keittiöpyyhe muistuttaa olennaisesta.

Lumen ja vapaapäivien myötä on taas valoa riittänyt sisälläkin kuvaamiseen.

Tähän makuuhuoneen harmoniaan ei vaan väsy. Pyykkikorin ostimme syksyllä kirppikseltä ja se sopii tänne niin paljon paremmin kuin muovikorit.

Jukkapalmu muutti makuuhuoneeseen koiranpennun hampailta turvaan.

Lokakuun tunnelmia

Lukuisia teekupillisia, lähileipureiden leipiä Rekosta. Rekosta haettu myös kassikaupalla vihanneksia. Tilattu puolikas poron vasa sekä karitsanlihaa ja lankaa. Kananmunia haettu luomutilalta.

Juurekset ja kaalit (sanoinko jo, että Rekosta...) ovat parhaimmillaan. Uunissa hautuu kaalilaatikko. 

Metsäretkiä, niitä ihania metsäretkiä. Onko kauniimpaa kuin sammaleinen metsä ja kuusenrangat. Polut siellä risteilemässä.

Kuistilla pelakuut vielä kukassa ja nuppuja on vaikka kuinka. Valaistuksena valosarja . En alkuun yhtään syttynyt valosarjoille sisällä, mutta ykskaks niitä on jo useampi kappale. Ehkä vieläkin mielestäni pikkuisen mauttomia mutta jotenkin tuo valo on niin pehmeää ja suloista, ja ihanaa kun se on ajastimessa kiinni ja valaisee jo aamuhämärissä ennen töihin lähtöä.

Villasukat veteraaneille -ryhmästä innostuneena sukankutimet käsissä iltaisin.

Tulet on uuneissa joka päivä. Puilla lämmittäminen on niin siistiä! Klapien pilkkomisesta ja pinoamisesta lähtien. Ja tuo lämpö on jotain niin toisenlaista kuin keskuslämmitetty patterilämpö.

Tätähän se, elämä hirsitalossa. Juuri sellaista kuin odotinkin, ja vielä pikkuisen parempaa. Joka päivä on mahtavaa tulla töistä kotiin ja katsella tätä kaunista paikkaa, kotia. 

Kylillä asioidessa (vielä useimmiten navigaattorin varassa) on ihana ajatella, että 10 vuoden päästä tunnetaan nämä nurkat. On hienoa kuulua johonkin naapurustoon, yhteisöön, kuntaan, porukkaan. Etsiä niitä suosikkipaikkoja ja alkaa vakioasiakkaaksi. Pitkästä aikaa elämässä on jotain pysyvää. Toki aina muistamme että elämää ei voi suunnitella, mutta tällä hetkellä ei ole kiire mihinkään. Emme ole lähdössä mihinkään tai kaipaa pois. On hyvä näin.

On tehty paljon pihatöitä. 

Pystytetty Jora-kompostori pihan perälle ja käynnistelty sitä kutterinpurulla, ruuantähteillä ja mädillä omenoilla.

Haravoitu pihalta säkkikaupalla vaahteranlehtiä ja viety ne metsään.

Kannettu vanhoja pöllejä pitkin pihaa lojumasta, ja perustettu polttopuupiste tallin päätyyn. Alustettu sinne klapipino ja tehty pilkkomispaikka.

Tuhottu edellisen omistajan elämäntyö kaatamalla useita ruusupuskia, ja vielä niitä jäikin. Silputtu oksasilppurilla oksat. Siinäpä meille katetta vähintään omiksi tarpeiksi, sekä kuiviketta kompostiin. 

Istutettu kukkasipulit; tulppaaneja, krookuksia, scilloja.

Kunnostettu yksi kukkapenkki ja istutettu parit perennat.

Istutettu callunat terassin kukkalaatikoihin.

Aloitettu lintujen talviruokinta ja häädetty (koirien toimesta) ensimmäiset oravat puunlatvaan.

Keittiöstä päivää

Tammikuun keittiöhommeleita:

Suolaista iltanaposteltavaa; tuorejuustoa, katkarapusalaattia ja kylmäsavulohta ruisnapeilla. Näiden kyytipojaksi shampanjaa, sillä asumisasiat nytkähtivät pienen pykälän verran eteenpäin.

Hultgård toimitti meille taas munia, jotka pääsivät tällä kertaa Kekkeri-kulhoon.

Talven taittamiseksi vähän Intian makuja kasviscurryn muodossa:

Vuoden 2016 ensimmäinen ilta kului keittiössä

Ilman sen kummempia suunnitelmia tuli kokkailuinnostus, jääkaapin sisältö määritteli ruokalajit. Juli's blogin innoittamana listalle tuli sienipiirakka kuivatuista suppiksista, ja samaan syssyyn valmistuivat pinaattilätyt. Pinaattilätyt on muuten yksi suosikkiarkiruuistani, helppo ja nopea valmistaa ja ainekset löytyvät lähes aina kotoa. 

Tänään annoin nenän määrittää ruoka-aineiden käyttökuntoa enemmän kuin parasta ennen -päiväys, lähes kaikki olivat joulua edeltävältä kauppareissulta ja parhaat päivänsä nähneet. Mutta hyvin kermakin toimi kun vaan ravisteli suurimmat paakut pois.

Kiireettömän kokkailun ainekset. Ostamme munat nykyään isoissa 30 kappaleen kennoissa suoraan tilalta. Keskellä oleva iso Peugeotin pippurimylly löytyi kirppikseltä 3 eurolla.

Piirakkapohja ja sen vieressä sulatettu pakastepinaatti näyttävät ihan avaruusruuilta.

Sienipiirakka sai täytteeksen kuivattuja suppilovahveroita, keltaista paprikaa, punasipulia sekä kerma-kermaviili-munamössön ja juustoa.

Lätynpaisto ei meinannut lähteä ei sitten ollenkaan, ja 90% lätyistä meni ihan muusiksi.

Kunnes sain heittotekniikan kuntoon, kuten lätynpaistossa kai aina käy, vasta viimeiset pari lättyä olivat muotovalioita. Mutta maku ratkaisee.

Narulla kuivuvat tällä välin hairahdukseni Marimekon alennusmyynnistä. Tämän kuvan myötä onkin hyvä lähteä haasteeseen Vuosi ilman uusia vaatteita. Palon jäljiltä meillä on vielä jonkin verran tarpeellisiakin ostoksia tekemättä, mutta tänä vuonna pyrin panostamaan vain pakollisten hankintaan, niidenkin hankkimiseen käytettynä ja jos jotain on pakko hankkia uutena, hankitaan laadukasta ja kestävää.