Syksyn kohokohta

Kahden vuorotyöläisen aikatauluilla mökkireissut eivät ole ihan itsestäänselvyys, vaan ne vaativat hyvää etukäteissuunnittelua. Olemme molemmat henkeen ja vereen mökki-ihmisiä ja mökki onkin ensisijainen reissukohteemme kun vapaata saadaan järjestettyä. Meidän kummankin vanhemmilla on mökit melko lähellä toisiaan. 

Luonnon keskellä hiljaisuudessa, kauniissa maisemissa rauhassa oleminen vastaa täydellisesti kuvaamme onnistuneesta vapaa-ajan vietosta. Usein meillä on mukana lautapelejä tai muuta mukavaa tekemistä, sekä tietysti läjäpäin hyvää ruokaa ja juomaa. Mökillä on mukavaa valmistella pidempiäkin ruokalajeja kuten rosvopaistia tai leivinuunissa pitkään haudutettuja ruokia. Ja saunassa istutaan joka ilta tuntikaupalla. Alle kahden tunnin saunareissuilla ei olla taidettu koskaan selvitä.

Tällä kertaa meillä oli aika paljon ohjelmaa kun tarkoituksena oli marjastaa, sienestää ja kalastaa. Kahdesta ensimmäisestä aktiviteetista saimme hyvät kotiintuomiset, mutta kalat olivat tälläkin kertaa meitä ovelampia.

Puolukkaa poimin pienen ämpärillisen, sillä selvitään varmasti koko talvi. Sieniä löytyi hieno saalis tatteja, rouskuja ja muutama hapero ja suppiskin. Tatit olivat Keski-Suomen mäntymetsissä suuria ja puhtaita, kun kotimetsissä etanat tahtovat olla aina nopeampia. 

Osan tateista söimme jo mökillä paistamalla ne kevyesti oliiviöljyssä, etenkin voitatit olivat tuoreena ja näin käsiteltyinä erityisen hyviä. Tatteja säilöttiin myös pakkaseen ja tuotiin kotiinkin.

Alla oleva tatti jäi hieman mysteeriksi, tulkitsin lopulta herkkutatin vaaleaksi muodoksi ja söin hyvällä ruokahalulla.

Rouskuja olemme etelästä etsineet huonohkolla menestyksellä, mutta mökkimetsistä löytyi kangasrouskuja ihan kohtuullisesti ja vielä mökkitien varresta oikea jackpot karvarouskuja. Näistä riitti salaattisieniä anopinkin pakastimeen. Jouduimme varmistamaan maistamalla oliko kyse karva- vaiko leppärouskuista ja mausta ei kyllä erehdy. Karvarousku on hyvin karvas ja todella vaatii ryöppäämisen.

Mökkipihan tyrnipensaat notkuivat satoa, ja niistä poimin vähän c-vitamiinivarantoja talven varalle. Nämä pensaat ovat jalotyrniä, joka olikin huomattavasti miellyttävämpi poimia kuin aiempi tuttavuus villityrni. Marjat ovan suuria ja kasvavat todella tiiviisti, eikä pensas ollut kovinkaan piikkinen.

Kotona sitten ryhdyin oitis säilöntäpuuhiin. Puolukat soseeksi, osa pakastimeen ja osa jääkaappiin. Sienet pakastimeen.

Aiempia sienisaaliita on kuivattu, ja kuivuriin pääsi myös omenoita joita löytyi kirppikseltä eurolla iso säkki. Olen sellaisen erikoisen tilanteen edessä, että lasipurkit ovat loppu. Pakastinkin on täynnä (marjojen ja sienien lisäksi luomunautaa, jota tuli tilattua iso satsi) joten loppusyksyn suppissaaliit täytynee vielä kuivata. Olisiko tässä hyvä syy pienelle kirppiskierrokselle Riihimäen purkkien toivossa?

Rits räks poks pam

Oli mukava tulla töissä kun vastassa oli lämmin tomaattikeitto ja foccaccia. Kynttilät pöydässä ja valkoviini auki.

Kesken illallisen, kesken jutun ja lauseen kuului pamaus ja Festivo kuoli.

Ei kai olekaan hyvä idea polttaa kynttilöitä loppuun saakka, ainakaan lasisissa kynttilänjaloissa? Näistä käytettyinä ostetuista ei toki tiedä jos lasissa olikin jo joku särö valmiiksi.

Voihan harmitus. Mistä nyt uusi Festivo saadaan.

Sadepäivänä

Suomen kansa lähti barrikadeille ja tiet olivat odotusten vastaisesti autiot. Töissä olisi ollut tehtävää mutta syysflunssa kaatoi petiin ja päivää vietettiinkin sade- ja ukkoskuuroa ihaillen, kameran kanssa kulkien, nukkuen, niistäen, Silta-sarjan kakkoskautta katsellen, villasukkaa neuloen ja yskien.

Syksyn värit jaksavat ilahduttaa. Lehtiä lentelee tuulenpuuskissa ja sade piiskaa pihamaata. Piha on varsin villi ja vihreä, ja näillä näkymin saa ollakin niin.

Puikoille valikoitui ihana Zauberball syksyn väreissä:

Sade piiskasi ikkunaa ja maisemat huikaisivat:

Terassilla odottelee projektituoli:

Sieniä on löydetty, kantarellien ja mustatorvisienten lisäksi myös hieman suppiksia ja tänään pannulla paistui känsätuhkelo. Lähimetsä on osoittautunut oivaksi sienimetsäksi.

Syksyn tunnelmia

Kesä on kääntynyt syksyyn. Sen myötä on nautittu kiireisestä arjesta, viileistä ja kasteisista syysaamuista, sateen ryminästä peltikattoon, viileäksi muuttuvasta vanhasta talosta ja sen myötä takkatulesta ja kynttilänvalosta sekä lukuisista teekupposista ja punaviinilasillisista.

Syksy on sellaista kotiin käpertymisen aikaa. Tosin meille sitä ovat oikeastaan kaikki vuodenajat, mutta jotenkin nämä pimenevät illat, kynttilät ja maistuvat kasvisruuat sekä telkkarista alkvata sarjat houkuttelevat pysyttelemään kotosalla ihan erityisesti. Sienimetsät meiltä löytyy ihan vierestä (ekat suppikset löydetty!) joten senkään puolesta ei kauas tarvitse kotoa lähteä.

Ulkona valo on muuttunut syksyisen vaaleaksi. Aamut alkavat olla jo hämäriä, kohta saa kaivella koirille valoja pantoihin.

Meillä kävi odotettuja ja tärkeitä vieraita, jotka toivat mukanaa kauniita syyskukkia. (Purkkeihinsa kuolleet chilit ehdinkin juuri raahata sivuun ennen vieraiden kaartamista pihaan.)

Talon sisäilma alkoi käydä niin kalseaksi että takassa on polteltu tulta joka päivä.

Tämä takka se ei kauheasti lämpöä varaa mutta lämmittää kyllä olohuonetta mukavasti ja sitä kautta koko talon huoneilmaa.

 Saimme olohuoneen nurkkaan tällaisen perintötuolin, joka on kotoisin miehen mummulasta. Tuolia ei ole mitenkään käsitelty vaan siinä näkyy mieletön ajan patina, sukupolvien käsien ja jalkojen lepo käsinojilla ja jalaksilla. 

Olohuoneesta on sohvan ja takkatulen ansiosta tullut nimensä veroinen. Mikäs tässä iltoja vietellessä sohvan nurkassa tällaisia maisemia katsellen.

Joogaa ja juoksentelua

Yoogaia-nettijoogapalvelun ilmainen kokeiluviikko on ohi ja olen aivan innoissani. Viikon aikana tuli kokeiltua vaikka miten monta erilaista tuntia, parhaimpina päivinä useampia. Alkuinnostuksestahan tässä on kyse mutta onhan tuo nyt siistiä, laadukkaita tunteja kotona oman aikataulun ja tilanteen mukaan, ja hintakin on ihan kohtuullinen. Seuraavaksi otan 3kk jakson ja katson jatkuuko into. Joogatuntien lisäksi tuli kokeiltua erilaisia rentoutus- ja venyttelytunteja. Astangaa ehdin tehdä vain kerran ja kokeilematta jäivät vielä myös joogaa juoksijoille, hyvän yön jooga sekä pilates, ne ovat listalla heti seuraavaksi. Suosittelen siis lämpimästi, enkä malta odottaa pitkiä joogasessioita syksymmällä takkatulen ääressä. 

Olen joskus nuorempana kokeillut joogaa enkä lämmennyt sille ollenkaan, sillä vain rankka hikiliikunta tuntui liikunnalta ja joogatunnin jälkeen jäi vähän laimea olo. Ilmeisesti aihe vaati n. 10 ikävuotta lisää, nyt kehon liikkuvuus tuntuu hyvältä ja joogatuntien venytykset ja staattisuus tuo kivaa vastapainoa toimistossa istumiselle ja juoksulenkeille. Ensimmäisen astanga-tunnin jälkeen oli pitkään mukavan leppoisaa elämää viettäneet vatsa- ja kylkilihakset niin niin kipeät, että eiköhän se joogakin voida urheiluksi laskea, ainakin jos vertailussa on sohvalla lojuminen ja napostelu.

Tykkäisin käydä ihan oikeilla jooga- ja muilla ryhmäliikuntatunneilla, mutta vuorotyö sekä pitkät työmatkat ja koiraharrastus tekevät mihinkään ryhmään sitoutumisesta aika hankalaa. Tähän elämäntilanteeseen tällainen paikkaan ja aikaan sitomaton liikuntamuoto sopii mahtavasti. 

Eilen oli suuri päivä urheilun saralla; kävimme työporukalla juoksemassa Midnight runissa 10km. 

Idea kimpassa juoksemisesta syntyi jo keväällä, ja työkaveri houkutteli ryhmään 5a eli juoksemaan kympin aikaan 60-64,59 min. Aika kova aika, ajattelin mutta elokuuhunhan oli vielä reilusti aikaa joten mukaan vaan. Alkukesästä kävin Jukolan viestissä ja tuli jonkun kerran lenkillä käytyä, sitten tuli kesäloma joka meni pitkälti viinilasi toisessa ja grillimakkara toisessa kädessä. Sen jälkeen tulikin sitten vähän kiire, viimeiset viikot tuli kyllä reippaasti lenkkeiltyä mutta ainoaan kympin lenkkiin meni aikaa yli 1h 15min joten vähän jännittynein fiiliksin lähdin matkaan. 

Juokseminen on tuntunut mukavalta mutta penikat ovat vaivanneet. Tällaista vaivaa ei ole ollut koskaan ennen, en tiedä onko nyt luiden päällä joku ratkaiseva kerros lisäkiloja vai onko vika kengissä, mutta välillä juoksu on kyllä ollut tosi tuskaista. 

Koirat on juosseet jonkin verran mukana, pisimmille lenkeille en ole niitä viitsinyt raahata ja kuumilla keleillä ne ovat jääneet kotiin. Ne myös antavat vetoapua sen verran että koirien kanssa juostu lenkki ei todellakaan ole vertailukelpoinen ilman koiria juostuun.

Midnight run oli vaikuttava tapahtuma, kun Senaatintorille oli kerääntynyt 12000 juoksijaa. Hukkasin työkaverit heti kättelyssä, ja omassa lähtöryhmässä lähtijät näytti kaikki ihan oikeilta urheilijoilta. Matkaan lähdettiin rakettien ja tulien välkkeessä ja fiilis oli korkealla, musiikki soi ja juoksijoilla oli hyvä meininki! Oma taktiikka oli ottaa alku rauhallisesti sinne 4-5km saakka, lenkeilläkin olen sellainen diesel että ekan 30min kun jaksaa tepsutella rauhassa, niin sen jälkeen juoksua voi jatkaa vaikka miten pitkään. 

Rata on tosi mukava, lähti Senaatintorilta kohti Kaivopuistoa, sieltä Skattalle ja Krunikan kautta takaisin Senaatintorille. Mukavan tasaista, sykemittarin mukaan nousua tuli 70m koko kympin aikana. Radan varrella oli paljon ohjelmaa; sambaryhmiä, dj:tä, kuoro... sekä kynttilöitä ja valoja kauniissa Helsingin pimeässä illassa. Matka taittui näiden sekä kirittävien kanssajuoksijoiden ansiosta lähes huomaamatta, kilometrit oli merkitty radalle ja ne taittui tosi nopeasti, jalkoihin ei koskenut ollenkaan ja vaikka sykkeet oli korkealla olo oli koko ajan erinomainen. Paljon oli myös porukkaa kannustamassa ja erityisesti ihania lapsia joiden kanssa heitellä yläfemmoja.

Taktiikka onnistui ja monet alussa kovaa ohi menneet alkoivat lopussa tulla selkä edellä vastaan. Ehkä hieman liikaakin tuli alussa himmailtua, olisin jaksanut jatkaa juoksua vielä pitkään kympin jälkeenkin eli voimia jäi. Pelkäsin että jos aloitan kirimään liian aikaisin en jaksa loppuun asti, joten uskalsin luukuttaa kunnolla vasta jostain 8km kohdalta. 

Maaliin tulin ajassa 1.07.21 joten hieman jäin lähtöryhmän tavoitteesta odotetusti, mutta omiin tavoitteisiin pääsin ihan reippaasti. 

Tässä vielä väliajat, ihan kivasti sain kirittyä vauhtia koko ajan kovemmaksi.

Juoksumotivaatio on kyllä kohdallaan eli eiköhän lenkkeily tästä eteenpäinkin jatku. Pohja-aika on nyt tehty eli tästä on suunta vain ylöspäin.

Joogan ja juoksemisen lisäksi ehdoton lempilajini on luonnonvesissä uiminen. Kesän viimeiset hellepäivät sattui sopivasti vapaapäiville, joten tuli käytyä kesän ekat ja viimeiset biitseilyt. Melko ok vapaapäivien viettoa!

Tavallista arkea ja tämän maan makuja

Syksyksi hiljalleen kääntyvä loppukesä se on ihmisen parasta aikaa. Töihin on palattu rytinällä ja samalla niihin rakkaisiin, tavallisiin arkirutiineihin ja -rytmiin. Se mikä välillä kiukuttaa, väsyttää ja masentaa on kuitenkin sitä peruselämää, juuri sellaista minkälaiseksi sen itse rakentaa.

Kesällä on ostettu (hyvästä syystä) aivan hirveät määrät tavaraa, mistä seurasi ostoähky ja nyt on kirppikset ja kaupat saaneet olla rauhassa. Sen sijaan on keskitytty omaan hyvinvointiin; syöty herkullisia marjoja ja oman maan vihanneksia, uitu järvessä ja meressä, liikuttu ja pidetty itsestä huolta ja neulottu lämmikettä lähestyvän talven varalle. Elokuu on kyllä hyvä kuu; luonto tarjoaa herkkuja lautaselle ja ulkoilu maistuu. Hankin myös ystävien kehuman Yoogaia-nettijoogapalvelun, siitä lisää raporttia kunhan olen päässyt tutustumaan.

Alkava syksy on tuonut ryhtiliikettä monella saralla; ruokavalio on saatettu oikealle raiteelle, lenkkitossut vedetty jalkaan useana päivänä viikossa, ostohanat suljettu ja rahaa laitettu säästöön, säilötty ruokaa ja rauhoituttu kesän tohinoista. Kuten ei ennenkään tämä ryhtiliike tuskin tälläkään kertaa on kovin pysyvää sorttia, mutta hyvähän se on korjata suuntaa edes joskus, onpahan sitten taas mistä repsahtaa.

Modernisti kodikas -blogin Kerttu pohti kulutustottumuksiaan ja herätti ajatuksia. Mihin kaikki raha oikein menee, mitä ihminen oikeasti tarvitsee ja pärjäisikö ilmankin. 

Leijonanosa tuloistamme menee ruokaan. Olemme aikamoisia hedonisteja ja tykkäämme ruuanlaitosta sekä syömisestä. Ruokakauppaan menevää rahavirtaa on nyt pyritty hillitsemään paremmalla suunnittelulla, mietin aina pari, kolme ruokaa mitä tekisin ja ostan niihin tarvikkeet. Olen lisännyt kasvisten määrää ruokavaliossa ja asioinut paljon saksalaisessa ruokakaupassa, jossa ruokakassin hinta kyllä on kilpailijoitaan huomattavasti halvempi eikä valikoimassakaan ole moittimista. Ruokakauppaan menoa pyrin välttämään viimeiseen saakka ja keksimään käyttöä jämille. Pakastan paljon ruokaa ja otan töihin lähes aina omat eväät. Tähän mennessä meillä on pienessä taloudessa mennyt ruokaa myös roskikseen aikamoiset määrät, mutta tätä olemme hieman onnistuneet hillitsemään.

Pidän kovasti vanhoista esineistä, kauniista astioista ja huonekaluista ja tykkään notkua kirppiksillä tonkimassa vanhoja kamoja. Kaikenlainen kierrätys ja käytettyjen tavaroiden hamstraaminen on (onneksi) tosi trendikästä, mutta voiko sekin mennä överiksi? Erään tuttavani (ainokaisella) lapsella on leluja varmasti viiden lapsen tarpeiksi, ja tuttavan perustelu tavaramäärälle kuuluu aina "yhtäkään en ole ostanut uutena". Onko tavaran ostaminen käytettynä peruste sen hankkimiselle ja saako käytettyä tavaraa hankkia vaikkei tarvisi? Mielestäni ei. Käytetyn tavaran halpa hinta toki houkuttelee hamstraamaan, eikä käytetyn tavaran hankinta luonnollisestikaan rasita palloparkaa kuten uuden, mutta silti, jos pärjäisi ilmankin, miksi hankkia ollenkaan? Aihetta sivuaa ansiokkaasti Roosa Murto Hesarin kolumnissa.

Mietin paljon ruuan eettisyyttä. Viemme aikamoisen siivun tuloistamme ruokakauppaan, eikä todellakaan ole ihan sama mitä sieltä pusseissa kotiin kantaa. Alkusyksy on loistavaa aikaa lisätä kasvisten määrää ruokavaliossa kun saatavilla on mahtava valikoima puutarhan satoa lähellä tuotettuna. Itse olemme hakeneet paljon kasviksia torilta, mistä ne ehkä saa vielä hieman kauppaa vähemmillä välikäsillä. Tänään kannoin torilta kotiin pari laatikollista viinimarjoja ja kassillisen tomaattia, kurkkua, porkkanaa ja kotimaisia tuoreita papuja. Niin herkkua ja kroppakin kiittää puntarista puhumattakaan. 

Pyrin välttämään lihan ostamista kaupasta, etenkään broilerin tai possun lihan joiden tuotanto eniten raastaa omaatuntoa. Broileria on onneksi markkinoilla hieman eettisemminkin tuotettuna. Nautaa meille on tulossa Labbyn kaupasta iso satsi, ja lammasta ja poroa tilaamme myöskin suoraan tuottajilta. Haaveilemme itsekin maaseudulla asumisesta ja pienimuotoisesta viljelystä, joten vähintä mitä voimme tehdä unelmamme eteen on kannattaa kotimaista maataloutta.

Toinen mikä mietityttää on ruuan puhtaus. Tuntuu pahalta keski-ikäistyvää kroppaa kohtaan tunkea siihen lisäaineita, kovia rasvoja tai sokereita, puhumattakaan ympäristömyrkyistä ja muista ylimääräisestä ruuan joukossa.

Tähänkin vastaus on yllä olevien lisäksi kotimaisuus ja lähiruoka. Parastahan toki olisi kasvattaa ruokaa itse, jolloin tietäisi tarkasti mitä kaikkea sen mukana tulee nieltyä. Siihen meillä valitettavasti tällä hetkellä on hyvin rajalliset mahdollisuudet, joten vaihtoehdoksi jää ostaa luomua ja lähellä tuotettua. Sieniä ja marjoja poimimme itse sen minkä jaksamme ja säilömme. Lähimetsä on osoittautunut huipuksi sienimetsäksi ja kotipihalta on syöty kantarelleja mielin määrin. Kantarelli on muuten oivallinen D-vitamiinin lähde.  Eka kertaa löytyi myös mustatorvisienipaikka, niitä on etsitty monena syksynä tuloksetta. Mies kantoi viikolla kotiin kasvikuivurin, joten pakastimestakaan ei pitäisi tilan enää loppua.

Tänään lautaselle eksyi torin kalakioskista ostettua nieriää, papuja ja salaattia. Nyt liedellä porisee mehumaija (Torista 20 eurolla palaneen tilalle ostettu) ja tuottaa meille talven mehut. Halvaksi ei mehun teko itse tule kun marjat joutuu ostamaan, mutta marjojen ostaminen ei ole säästölistallani kärkipäässä. Talvella nämä kesän maut vaan maistuvan niin hyviltä eikä meidän perheessä juuri flunssistakaan kärsitä, kovasti uskon että tämän marjojensyönnin ja -juonnin ansiosta.