sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Pionien aikaan, juhannusperinteitä

Juhannusta vietettiin meidän taloudessa työn merkeissä, ties miten monetta kertaa. Juhannusaattona työpaikalla mietin, että nykyinen juhannusperinteeni on sukan kutominen töissä. Tänä vuonna sillä erotuksella, ettei sukkia tarvinnut vetäistä suoraan jalkaan toimistolta poistuessa.



Työnteko juhannuksena on ihan vallan ok, etenkin kun siitä sain tänään oikein roimat kiitokset asiakkaalta, niin tuntuihan se kivalta.

Juhannusperinteet ovat siis meillä jääneet aika vähiin. Eikä kyllä tullut huusholliakaan siivottua. Ruokaperinteet menivät kerrassaan uusiksi, kun juhannuksen alla tehtiin valtava kulhollinen varhaiskaali-nuudelisalaattia jota sitten töissä lounastunneilla pureskeltiin.

Juhannusaattoiltana etsiskelin koirille uimapaikkaa ja ajelin pitkin maaseutuja. Oli kyllä niin kauniin näköistä, liput saloissa ja pihapiirit siistejä ja kesäisiä. Kukat kukkivat mahtavassa väriloistossa. Radiossa lauloi puhelinlangat; Kesäillan valssit sun muut, sekä suomalaisten liikuttavan perinteinen jussinvietto saivat kyllä silmäkulmat kostumaan. Mikä lie keski-ikää lähestyvän isänmaallisuus siellä päätään nostaa.


Puutarha muuttaa muotoaan joka päivä. Nyt sinne aukesi kauniita oransseja liljoja sekä ne ihanat pionit. Ah mikä tuoksu, niitä voisi ihastella ja nuuskutella päivät pitkät.





Metsässä ihastelin tänään kauniita puna-apilarykelmiä sekä yhtä suosikeistani, maitohorsmaa.



Sitä aitoa, ihanaa maitohorsmaa joka on niin kovin monin paikoin saanut antaa tilaa lupiineille. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti