Tuvan ensimmäinen sisustus

Tuvasta on blogissa ollut jo useita kuvia, mutta tässä vielä koottuna tuvan ensimmäistä sisustusta tarinoineen. Sisustuksen suhteen on erinäisiä ajatuksia ja suunnitelmia, mutta mitään suurempaa tuskin ollaan tekemässä ihan heti joten toistaiseksi meillä näyttää tältä:

Keittiön pöytää meillä ei tänne muuttaessa ollut. Olimme haaveilleet Artekin pöydästä mutta vähän mietitytti niiden hinnat (käytettynäkin) ja sopivuus vanhaan taloon. 

Sitten tuli hyvin paljon arvoihini sopiva ajatus; miksei, miksei. Vanha pyöreä pöytä. Sellainen kun sattui olemaan ylimääräisenä mökillä aitan ylisillä. Tämän vanhan Bonanza-ruokailuryhmän isä osti kierrätyskeskuksesta 20 markalla ensimmäiseen omaan kämppääni. Sitten tuli yksiöitä joihin pyöreä pöytä ei enää mahtunut ja se päätyi mökille. Ja sieltä takaisin meille. Se on kuin olisi tehty vanhan hirsitalon tupaan, sopii täydellisesti. Pöytä on hyvässä kunnossa, joskin yksi tuoli kaipaa korjaamista ja ehkä jossain vaiheessa koko ryhmä hieman maalia.

Pöydän päälle hankimme Innoluxin kotimaisen Lisa 450:n, suunnittelija Lisa Johansson-Pape. Taustalla Marimekon Satula-verhot.

Vapaapäivillä ehdimme koluta lähiseudun kirpputoreja. Pikkupöytä tuvan nurkkaan löytyi Hämeenlinnasta Suomen kasarmin aarteet -liikkeestä muutamalla kympillä. Liikkeelle vahva suositus; loistava valikoima, varsin kohtuulliset hinnat ja oikein ystävällinen palvelu. Ja vinkki: muista käydä automaatilla, vain käteinen käy ja löytöjä tekee varmasti.

Jalkalappu on Ikean Kulla.

Halusimme tupaan kodikkaan, värikkään mutta rauhallisen ja perinteisen tunnelman, olematta kuitenkaan ihan mummola-stailia. Kunhan saamme muita huoneita kuntoon, tavaraa tulee toivottavasti hieman tuvasta lähtemään. 

Jotenkin ihastuin Ikean Stockholm -sarjaan ja hankin keltaisen maton tupaan. 

Mattoasiat koiraperheessä eivät ole ihan yksinkertaisia, meiltäkin on useampi matto hävitetty kun ei vaan olla enää saatu puhtaaksi. Siksi isoja summia ei voi mattoihin investoida. Tämäkin keltainen Stockholm on meille hieman turhan vaalea; koirankarvat näkyvät siinä erinomaisen hyvin ja imuria tarvittaisiin päivittäin jos maton haluaisi pitää siistinä. Onneksi emme ole turhantarkkoja.

Tuvan keltaiset seinät tulevat saamaan jonain päivänä hieman hillitymmän sävyn. Toistaiseksi meillä on aika keltaista.

Leivinuunissa on polteltu tulia jo useana iltana, ja se tuo tupaan (ja koko taloon) suloista, pehmeää lämpöä.

Mysli

Luin kerran lehdestä, että mysliä aamiaiseksi syövät ihmiset ovat keskivertoa terveempiä ja uskoin.

Mysliä ei todellakaan kannata kantaa kaupasta, itse tekemällä siitä saa juuri sellaista kun haluaa. Meillä kotikotonakin tehtiin itse mysliä, siinä tosin kävi niin että pikkuhiljaa myslissä kaurahiutaleiden osuus väheni vähenemistään samalla kun kaikkien herkkujen osuus nousi.

Viime aikoina olen tehnyt myslit paahtamalla ne uunissa hunajan ja oliiviöljyn kera. Aineksia muuntelemalla variaatioita on loputtomasti. Tämänkertainen satsi sai makua kuivatuista hedelmistä. Vakioaineksia myslissäni ovat maapähkinät ja itse kuivatut omenat.

Asiaa valaisimista

Valaisinten valinta on ollut ajankohtaista ensi kertaa oikeastaan ikinä. Tähän asti valaisimet ovat vaan "tulleet", niitä on aina ollut tai jos ei, niitä on haettu halvalla Ikeasta.

Vanha talo kaipaa vanhan talon valaisimia, ja niitä on haalittu sieltä sun täältä. Kesän kääntyminen syksyksi sai vauhtia valaisinhankintoihin, alkuun talossa oli kovin pimeää kun ei ollut ainuttakaan kattovalaisinta. 

Valaisimet ovat kivaa kirppisteltävää, niitä on hyvin saatavilla ja usein varsin kohtuullisin hinnoin. Lisäksi suuri osa vanhoista valaisimista on kotimaista tuotantoa. Jos sähköjä tarvitsee uusia, sekin on tähän saakka sujunut hyvin valmiilla seteillä jotka sisältävät kaiken lampunkannasta pistokkeeseen. 

Pieniä pöytälamppuja olen napannut kirppikseltä monesti mukaan ihan muutenvaan, ja kaikki ovat tulleet ahkeraan käyttöön. Vieläkin talo kaipaisi lisää epäsuoraa valoa; pöydiltä, seiniltä, lattialta.

Tässäpä kooste meidän tähän asti hankituista lampuista:

Keltainen pöytälamppu kirppikseltä

Klipsilamppu on superkätevä ja käytössä milloin missäkin.

Ikea Kulla meillä oli palotalossa valkoisena. Tykkäsin kovasti sen pelkistetystä muotoilusta. Uusi löytyi mustana Torista. Kulla on varsin kaunis ja tämä musta on vielä valkoistakin hienompi, mutta sen valaistusteho ei kyllä ole kummoinen eli tunnelmanluojaksi lähinnä kelpaa.

Keltaisen työvalon otin mukaani vuokratalosta ja maksoin siitä vuokraemännälle kolme euroa. Se löysi täydellisen paikan keittiöstä keltaisen Moccamasterin vierestä.

Ruokapöydän päälle kaavailin ensin Artekin A330S valaisinta messinkisenä. Häiritsi kuitenkin aika paljon Artekin "made in Thailand" -meininki, joten lähdin kartoittamaan hieman kotimaisempaa vaihtoehtoa. 

Lopputulemana pöydän päällä valaisee Lisa Johansson-Papen Lisa 450, Innoluxin Suomessa valmistama klassikkokaunotar. Artekiin nähden voi sanoa säästäneensä silkkaa rahaa ja tehneensä eettisemmän valinnan. Lisa onkin tällä hetkellä ainoa kotiimme uutena ostettu valaisin.

Tupaan halusimme perinteisen kattokruunun, mutta pelkistetyn ja yksinkertaisen. Sopiva löytyi vanhan tavaran liikkeestä Tampereelta. Ei ollut kovin edullinen valinta (tai no riippuu tietysti mihin vertaa, ei siitä nyt uuden hintaa maksettu mutta kirppikseltä olisi voinut toki saada halvemmallakin), mutta sopii kyllä paikalleen just eikä melkein. 

Eteisen valo oli varsin kriittinen hankkia pikimmiten, tulot ja lähdöt kun ovat aika rasittavia pimeässä. Olimme jo tilanneet eteiseen plafondin lamppukaupasta, mutta samana päivänä kun se oli postista noudettavissa kirppiksellä odottikin tämä retrovalaisin. Hintalapussa luki Lival ja hinta oli 40e, mutta faktoista ei ole sen kummempaa tietoa.

Valaisin on kuitenkin ihana; vähän retro mutta selkeä ja tyylikäs, valaisee upeasti. Postista haettu uusi plafondi sai lähteä sinne mistä tulikin.

Työhuoneeseen sitten löytyi kirppikseltä kunnon vanhanajan hissilamppu. Muistan hyvin kun meille kotiin hankittiin hissilamppuja, ne olivat hieno 80-luvun ilmiö. Tämä kaunis punainen lamppu kustansi 18 euroa.

Keltainen lokakuu

Mistä mahtaa nyt tuulla, mutta kyllä keltainen on tämän syksyn väri. Siinä määrin, että överit on odotettavissa.

Myös ulkona.

Päiviä joina on mukavaa olla minä

Muistoksi niitä murheellisimpia varten: tänään on ollut hyvä päivä.

Nukuin pitkään. Herättyäni imuroin ja pyyhin pölyt, ja sillä välin mies teki aamupalaa. Järkkäilimme jo eilen massiivisen määrän erinäistä tavaraa oikeille paikoillensa, joten tämän aamun pikku siivous oli helppo nakki ja sai tuvan näyttämään kodikkaalta.

Aamupalan jälkeen neuloin hiukan ja mietiskelin päivän ulkoilureittiä. Luvassa ensimmäinen kunnon lenkki lähistöllä sijaitsevalle retkeilyalueelle.

Tupa on niin kodikas ja hauskaa kun kaikki toiminnot sijoittuvat samaan tilaan. Myös siivouksen ja järjestelyn kannalta loistoratkaisu. Talossa on muuten ihanasti hyvin maltillinen "asuinkerros" ja kaikki varsinainen sotku tapahtuu kellarissa. Kulissi siististä kodista on (olisi) siis varsin helppo pitää pystyssä.

Tavarat alkavat löytää paikkaansa. Pahin puute on edelleen vaatekaapin puute, jonka vuoksi kaksi makuuhuonetta on edelleen täysin kaaoksessa.

Sitten luonnon helmaan. Uudesta maastokarttasovelluksesta huolimatta eksyin monta kertaa, mutta löysin myös kauniita maisemia. Loppusyksyn koruttomat värit puhuttelevat.

Photobomber se onnistuu aina.

Ulkoilun jälkeen oltiin vastassa nuohoojaa, joka kävi tarkistamassa tilanteen. Kaikki hyvin talven lämmitystä ajatellen. 

Tulia emme ole vielä takkoihin tehneet, mutta eiköhän sekin lähipäivinä koeta. Sormia syyhyttää erityisesti leivinuuni ja siinä valmistuvat pataruuat, leivät ja pizzat.

Kotipäivä, tämän voimalla jaksaa taas. 

Kaunis syksy, ihana koti ja oma lauma, sydän on kiitollisuutta täynnä.

Tuvan uudet verhot

Kyllä Marimekon verhot vaan kuuluu meidän kotiin.

Rivarissa ne olivat Fokukset, jotka valitettavasti olivat saaneet niin paljon kekäleitä päällensä että olivat aika reikäiset kun kämppää tyhjennettiin.

Tähän taloon kaipasin jotain vähän perinteisempää. Hillityn sävyistä mutta näyttävää. Valinta osui Marimekon Satula-kuosiin. 

En omista ompelukonetta, joten teetin verhot ompeluineen liikkeessä. Hintaahan niille tulee, mutta sijoitus on pitkäikäinen ja niin meidän näköinen.

Muutos oli kyllä mieletön verhottomaan tupaan nähden; alkuun tuntui pimeältä, mutta samalla tupa sai niin paljon kodikkaamman ilmeen.

Tuvassa on yksi suurempi ja yksi pienempi ikkuna, joten Satula-verhot menivät isoon ikkunaan. Pienempään laitoin Ikean valmispellavaverhon vain yhdelle puolelle, jotta valoa tulisi kuitenkin sisään. 

Keltaisen maton myötä tupa on kovin keltainen. Ehkä se talven jaksaa ilahduttaa, mutta tulevaisuudessa seinät ja lattia tulevat saamaan uutta väriä.

Tuvan valaisin on myöskin "uusi". Halusimme perinteisen, talon ikään sopivan mutta yksinkertaisen kattokruunun ja sopiva löytyi Wiljamista Tampereelta. Miehellä sattui olemaan juuri Tampereen ohi ajoa joten noutokin onnistui, ja valaisin sopii kyllä tupaan aivan loistavasti ja oli juuri sitä mitä etsimme.

Erään vapaan sunnuntain aamuna

Lokakuun toinen. Pitkät varjot, etelän ruska on kauneimmillaan.

On tullut tavaksi pitkinä, kiireettöminä aamuina keittää kuppi kahvia mukaan ja lähteä koirien kanssa "tarkastamaan tilukset" eli kiertämään tontti. 

Tervetuloa aamukierrokselle :)

Pelargonit ovat edelleen pihalla, koska kukkivat täysillä ja yöt ovat vielä pysyneet lämpiminä. 

Häivähdys kesästä, ruusut kukkivat vielä. Tontilla on todella paljon ruusupensaita, ovat ihania tuoksussaan ja väreissään mutta valitettavasti tuovat sen verran ampiaisia ja tukkivat kulkuteitä että tuleva kokemaan kovaa karsintaa.

Tällä penkillä haluaisin juoda aamukahvini vielä mummuna. Pientä laittoa se kaipaisi mutta kestää istumista vielä juuri ja juuri. Voisiko paljon parempaa aamukahvipaikkaa ollakaan.

Tontilla on myös valtava vaahtera ja paljon sen pieniä poikasia. Onneksi mies googletti tänään, että haravointi on täysin turhaa puuhaa. Uskoin ilomielin.