Word! Palasaippuat!

Tällä peltojen ympäröimällä tilalla ei ole kunnallistekniikkaa, vaan meillä on oma lokakaivo. Kun on tarkoitus myös kasvattaa ruokaa omalla pihalla, on käynyt entistä kiusallisemmaksi valuttaa viemäriin mitään kemikaalimoskaa.

Viime vuoden loppupuolella siirryin käyttämään palasaippuoita ja olenkin nyt niiden vannoutunut puolestapuhuja. 

Veden kuljettaminen ympäri maapalloa nestemäisten pesuaineiden muodossa aiheuttaa järjettömät hiilidioksidipäästöt. Ensin vettä kuljetetaan parhaassa tapauksessa toiselta puolelta maailmaa kauppaan, josta kuljetamme sen kotiin. Sitten matkalle lähtiessä kuljetamme taas samaa vettä ympäriinsä omassa matkalaukussamme. Pullon tyhjennettyä heitämme sen roskiin ja aiheutamme lisää vahinkoa muovijätteellämme.

Palasaippua on ekologinen ja tilaa säästävä vaihtoehto. 

Aluksi vaihdoin käsisaippuan palasaippuaan ja aloin pestä hiuksia oliiviöljysaippualla. Olin lukenut että palasaippuaan vaihto voi aiheuttaa hiuksissa aluksi pientä tahmaisuutta joten ajoitin vaihdon lomalle. Tosin omissa hiuksissani en ole huomannut minkäänlaista muutosta tahmaisuuden tai minkään muunkaan asian suhteen.

Olin melko epäilevällä kannalla mitä tulee hiusten pesuun palasaippualla. Oletin sen levittämisen olevan hankalaa ja pesutuloksen heikko. Väärässäpä olin. Oliiviöljysaippua ei paljoa vaahtoa, mutta sen sai silti levitettyä hiuksiin helposti ja puhdasta tuli. Samaa saippuaa käytin myös vartalon pesuun. Oliiviöljysaippuan jälkeen otin kokeiluun Flow kosmetiikan shampoopalat. Lähellä tuotettua luonnonmukaista kosmetiikkaa, täydellistä. Flow'n saippuat ovat luomulaatuisia, ekologisia, myrkyttömiä eivätkä ne sisällä säilöntäaineita, keinotekoisia hajusteita tai väriaineita eivätkä mineraaliöljyjä. 

Ero oliiviöljysaippuaan olikin suuri erityisesti vaahtoutuvuudessa, nämä shampoopalat vaahtoavat ihan normaalin nestemäisen shampoon tapaan. Kokeiltu on kehäkukka- ja olut&muna -saippuat. En ole juurikaan huomannut eroa niiden välillä.

Käytössäni pitkien hiusten pesussa saippuapala kestää n. 3kk. Silloin tällöin olen edelleen käyttänyt shampoopullojen jämiä ja pesen hiukset joka toinen päivä. Hoitoainetta käytän edelleen nestemäisenä. Minulla on pehmeä ja melko pörröinen hiuslaatu joka kyllä tarvitsee hoitoaineen. Kokeilin Flow'n kanerva-hiushuuhdetta mutta sen käyttö oli hieman hankalaa eikä se tehnyt hiuksia helpommin kammattaviksi.

Käsisaippua ja kasvosaippua ovat aivan älyttömän riittoisia. Sama käsisaippua on ollut käytössä ainakin joulukuusta lähtien ja sitä on edelleen iso pala jäljellä. Kasvosaippuaa olen käyttänyt jostain alkuvuodesta, ja se näyttää lähes käyttämättömältä.

Näillä Flow'n saippuoilla en voi pestä herkkää ihoani, vaan sitä varten hankin ph-neutraalia, hajutonta ja allergisoimatonta suihkugeeliä. Kuitenkin, palasaippuoiden riittoisuuteen tottuneena vaihdoin sen pian palasaippuaan; LV:n hajuttomaan ja herkälle iholle tarkoitettuun saippuaan.

Palasaippuat ovat kauniita ja niiden säilyttämisessä kannattaa panostaa siihen että saippua pääsee kuivumaan joka käyttökerran välillä.

Vaihdoin myös kasvonpuhdistusaineen palamuotoon, ja tämä on yksi parhaista käyttämistäni tuotteista; Madaran kasvosaippua. Aivan loistava tuote! Todella riittoisa, puhdistaa hyvin meikit mutta ei kuivata ihoa. Aivan luottokamaa.

Sen alla on Pinterestista pöllimäni idea; emalinen kirppikseltä ostettu saippuateline ja pohjalla kiviä, jotta saippua pääsee kuivumaan myös alapuolelta.

Ehdottomasti paras säilytysratkaisu palasaippualle on magneettinen saippuateline. Niitä vain oli hieman hankalaa löytää. Omani (2kpl, toinen vessassa käsisaippualle, toinen suihkussa palashampoolle) tilasin Ebaystä. Tässä saippua pääsee kuivumaan joka puolelta, ja pysyy erittäin hyvänä loppuun asti. Telineissä on imukuppikiinnitys seinään.

Kanojen kotiintulo

Eilen oli suuri päivä, kun haimme vihdoin kanat kotiin. Vappuisessa räntämyräkässä ajelu kesärenkailla ja kanaparvi takakontissa oli melko ainutkertainen kokemus.

Vaan tässäpä heitä; neljä kanaa ja Mikko-kukko; maatiaisia, Hämeen kantaa. Hämäläiset ovat maatiaisiksi hyviä munijoita eikä niillä ole ihan mahdotonta hautomisviettiä. Pääosin ne ovat väriltään mustia. 

Ostimme kanat säilyttäjältä (maatiaiskanan säilytysohjelmasta voi lukea tarkemmin täällä) ja ne tulivat todella hyvistä oloista ja ovat hyvin hoidettuja.

Teen vielä oman postauksen kanalasta, mutta tässä tunnelmia kanojen kotiintuloillalta. Kanoista on aika vaikea saada kuvia pölyisessä ja hämärässä sisäkanalassa. 

Alkuun kanat ovat joitakin päiviä vain sisällä, jotta oppivat orsille ja pesiin ja oppivat munimaan sisälle. Niille on myös ulkotarha johon niillä jatkossa on vapaa pääsy kesäaikaan.

Kaksi kanoista on nuorikoita, kaksi munivia.

Mikko-kukko tsekkailee uutta kämppäänsä.

Automaatista juominen oli selvästi tuttua.

Kanamme syövät luomulaatuista munintarehua sekä kauraa jyvinä, ja todennäköisesti myös kaikkea sekalaista mitä keittiöstä niille liikenee. Tänään vein niille myös syreenin oksia ja silmut menivät nopeasti parempiin suihin.

Lautasilla kanoille on tarjolla kalkkia ja soraa.

Kuivikkeena niillä on nyt alkuun kutterinpuru, sitä on meillä omasta takaa. Pesissä on lisäksi olkea ja ulkotarhassa pohjana on hiekkaa ja olkea.

Ilman viileys veti myös kanalan hieman turhan kylmäksi. Illalla kävin tarkistamassa tilanteen ja kanat ja Mikko kököttivät sievästi rivissä orrella vieri vieressä. 

Aamupäivällä pesästä löytyi muna <3. Pesämuna oli tehnyt tehtävänsä ja viereen oli pullautettu meidän ihka ensimmäinen oman kanan muna.

Jotta kanat tuntisivat itsensä tervetulleiksi, vein niille ekan päivän kunniaksi herkkulautaset. Ovat kyllä niin sympaattisia otuksia, kova kaakatus alkoi heti kun herkut ilmestyivät eteen ja kaikkea maisteltiin innolla.

Kevätpäivitys

On vähän vaikea kertoa mistään kun koko ajan tapahtuu niin paljon.

On rakenneltu kanalaa, suunniteltu kasvimaita, hoideltu taimia. Kasvihuone tuli pihaan ja odottaa kokoajaansa. Tulevan kesän pääprojektit ovat kanala ja kasvihuone, lisäksi ajattelin kasvatella lavoissa hyötykasviviljelmää.

Sää on ollut varsin vaihteleva, väliin on lumi maassa ja väliin varsin lämpimiä hetkiä. Tänäänkin pihalla saimme rakeita, räntää, vettä ja auringonpaistetta. Mutta kyllähän se kevät sieltä hitaasti mutta varmasti saapuu.

Hommaa olisi vaikka millä mitalla mutta olemme päättäneet että se tehdään mikä on pakko, mikä on hauskaa ja mikä huvittaa. Silleen rennolla asenteella ja ilon kautta. Kuitenkin kun päivätöissä joudumme käymään niin mitään työleiriä ei kodista haluta.

Taimien koulintaa riittää. Pääpaino on tomaateissa ja chileissä, mutta mukana myös parsakaalta, kukkakaalta, munakoisoa ja pelargoneja. Vielä ovat aivan hillityssä koossa mutta odotan innolla miltä tämä näyttää muutaman viikon päästä. 

Tontin takareunan metsäinen rinne on tulvillaan sinivuokkoja.

Iltavuoroaamuina olen keittänyt kupin kahvia mukaan ja kiivennyt koirien kanssa "meidän" mäelle. Kevät (-ja kaikki muutkin) aamut ovat niin kauniita.

Ojanpenkoille on noussut leskenlehtiä. Jotenkin nämä kirkkaan väriset kukat ovat vähän absurdin näköisiä vielä niin harmaanruskeassa maassa.

Syksyllä lykin yhteen penkkiin ison läjän sipuleita ja pari perennaa, ja tulosta tulee. Ensimmäisenä kukkaan on tulossa idänsinililja. Lehtiä ja piippoja kasvaa jo kymmeniä, hauskaa nähdä mitkä jaksavat kukkaan asti! Ja vanha mansikkakin siinä vielä puskee uutta kasvua.

Tänä aamuna maisema oli vähän epäkeväisen näköinen...

Myös sisällä on pieni karvainen hortonomi ollut ahkerana.

Tämän kuvassa näkyvän ortopedisen pedin ostin muuten fb-kirppikseltä jokin aika sitten. Aivan ihanan näköinen ruskeine sametteineen ja koirienkin suosiossa.

Tällaiseenkin tänään innostuttiin!

Pääsiäisen kukkaset

Pääsiäinen on yksi suosikkipyhistäni, vaikka se tänä vuonna meneekin pääosin töissä. 

Pääsiäisen uskonnollinen sanoma koskettaa, ja pääsiäinen sijoittuu niin ihanaan vuodenaikaan. Pääsiäiseen sopii myös kukat, kirkkaanväriset tulppaanit ja muut.

Rekossa oli myynnissä ensimmäiset kukat; lilat kauniit orvokit. Ne asuvat nyt kuistilla, vielä on hieman viileää ulkona.

Otin omenapuiden leikkuun yhteydessä muutaman oksan sisälle maljakkoon, ja valkeat omenankukat aukesivat juuri pääsiäiseksi.

Eräänlainen kukkanen kai tämäkin... Pentu on kasvattanut itselleen vikkelät jalat, ja sitä on haettu ahkerasti naapurin pihasta seikkailemasta.

Mitäs taimille kuuluu

Kylvöhommissa on taas edetty, kun multiin ja kuutioihin on laitettu tomaattien jälkeen parsakaalta, kesäkukkia, pelargoneja, talvisipulia jne.

Mukavaa ja rentouttavaa hommaa tuo taimien kanssa touhuaminen.

Kasvihuoneelle on lupa saatu ja viime viikonlopun vietimme Perusta pienkanala -kurssilla ja siitä lähti kanalakuume nousuun. Suunnitelmat ovat valmiina ja kanat varattu joten näyttää kovasti siltä että ensimmäiset kotieläimet muuttavat tilalle vielä tämän kevään aikana.

Tilasin kaikki chilien ja tomaattien siemenet Fataliilta, itävyys lähenteli sataa prosenttia ja palvelu on aivan ensiluokkaista, lämpimät suositukset!

Aarikan tarjottimen löysin jokin aika sitten kirppikseltä, en nyt ihan tähän hommaan sitä suunnitellut mutta olipas se kätevä purkkien siirtelyssä.

Havaitsin taimia kouliessani että iso säkki multaa oli jotain aivan muuta kuin taimimultaa, mutta toivotaan ettei tomaattien elämä mullan laatuun kaatuisi.

Lajikkeina tomaateissa on keltainen kirsikkatomaatti 'Golden Sweet', isot ja satoisat punaiset tomaatit 'Pedro' ja 'Mt Vesuvius' sekä kaupantekijäisinä saatu, herneen kokoisia tomaatteja tekevä 'World's smallest'.

Eräs kuratassu on ollut isona apuna puutarhatöissä ja kaivanut jo monta suurta kuoppaa, mm. kukkapenkkiin.

Chilit kasvavat tasaiseen tahtiin. Olen lannoittanut laimealla Puutarhan kesällä.

Sisustus on hieman saanut joustaa taimikasvatuksen myötä, kaikki viherkasvit muuttivat nyt kevääksi sivummalle jotta taimille saatiin tilaa valoisimpaan paikkaan.

Räntäsateesta huolimatta rentouttavaa ja aurinkoista pääsiäisen aikaa kaikille lukijoille!

Hullaantunut

Tästä se lähtee.

Ensimmäinen sinivuokko, pikku tuikut tulppaanipenkissä, omenapuut leikattu, tomaatit kylvetty, ämpäriperunat hankittu, taimikasvatukset suunniteltu isolleen (apua...), kasvihuoneelle lupa haettu, siemeniä tarttuu kyytiin joka kauppareissulta.

Kirkas päivä metsässä; sammal hehkuu vihreänä ja aurinko puiden välissä.

Ensimmäinen sinivuokko kurkkasi maailmaan, joko se on kevät? On se :)

Sen kunniaksi lautaselle myös kevättä; ahvenfileitä, sitruunavoikastiketta, broccolinia, peruna-kukkakaalimuusia.

Ensimmäinen kevät omalla tilalla, voikohan olla mitään jännittävämpää!

Kevääseen kirppispöydästä

Työpaikan kirppiksellä (kyllä, aktiivit jaksavat pyörittää kirppispöytää myös työpaikalla :P ) löytyi varsin sopuisaan hintaan keväistä väriä.

Punainen Marimekon Minimatkuri-laukku näytti niin omalta. Edellinen kirppislöytö, Marimekon punainen olkalaukku on ollut ahkerassa käytössä ja pääsee nyt vihdoin pesuun.

Vieressä nököttivät Lacosten keltaiset tennarit, lähes käyttämättömän näköiset. Mieli on tehnyt uusia kevättennareita (vaikka tarvetta ei todellakaan ole), ja tässä ne nyt sitten ovat.

Tervetuloa sulat, kuivat kadut ja päivät jolloin voi takin jättää kotiin!