Lammaspaimenen hommissa

Joskus sitä arpaonni potkaisee. Kuten viime talvena, kun bongasin jostain lammaspaimenviikkojen haun ja klikkailin arvat kaikkiin paikkoihin joihin saa mennä koirien kanssa, ja suunnilleen kesäloman ajalle. Kesäloman ajankohtakin ehti vaihtua, ja kun sähköpostiin kilahti tieto, että olimme voittaneet arvonnassa, ei ollut itku kaukana kun tajusin ettemme pääse sille viikolle jonka saimme. Päätin kuitenkin kokeilla onnistuisiko viikon vaihto ja onni potkaisi vielä toisenkin kerran, sillä vaihto onnistui ja niinpä suuntasimme lammaspaimeniksi Närängän erämaatilalle Kuusamoon.

Matkustimme Näränkään maanantaina iltapäivällä. Mukana meillä oli fillarit, 2 koiraa ja kalastusvälineet. Parkkipaikalta tilalle oli 1,2km polku lähes pelkkää ylämäkeä ja kamoja roudasimme kolme kuormaa. 

Vaan ylämäen kipuaminen kyllä kannatti kun vaaran päältä aukeni tällainen vaaramaisema.

Närängän tila on entinen maatila. Tilan perustajat tulivat Näränkään 1800-luvun loppupuolella ja kaskesivat metsät pelloiksi ja laidunmaiksi. Tilan rakennukset saunaa lukuunottamatta poltettiin talvisodan syttyessä, mutta asukkaat palasivat Näränkään sotien jälkeen ja nykyinen päärakennus on rakennettu 1951.

Tilalla on eletty hyvin omavaraisesti aina siihen saakka, kun viimeinen omistaja myi tilan Rauma-Repolalle 1970. Tämän jälkeen tilan omistus siirtyi valtiolle, ja Metsähallitus on entisöinyt tilan  50-luvun malliin 2000-luvun alkupuolella.

Tupa on suuri hirsitalo. Tuvassa on iso leivinuuni, keittiössä puuhella ja kamareissa uunit lämmitystä varten. Koko talossa on myös kaasuvalaistus ja keittiössä kaasuliesi.

Meille sattui kelien puolesta lämmin, kesäinen viikko joten emme lämmittäneet taloa puilla ollenkaan.

Lampaita tilalla on 10 kappaletta, ja paimenen tehtäviin kuuluu tarkkailla että kaikki ovat tallella ja terveitä, vaihtaa lampaille vedet päivittäin ja tarkkailla sähköaidan kuntoa.

Lampaat olivat varsin seurallisia ja hauskoja eläimiä. Niiden hoito oli helppoa, kaikki olivat hyväkuntoisia ja pirteitä ja tulivat mielellään rapsuteltaviksi ja herkkuja hakemaan.

Lampaat olivat myös hyvin tottuneita ihmisiin ja koiriin. Eivät juuri koiria noteeranneet, pentukoiralle jopa vähän uhittelivat kun tämä kävi liian paimenintoiseksi. Koiria ei tietenkään päästetty laitumelle vaan ne saivat katsella lampaita välimatkan päästä.

Viikko tilalla ilman sähköä ja juoksevaa vettä vierähti nopeasti. Pesuvesi sekä lampaiden juomavesi nostettiin vinttikaivosta ja juomavesi haettiin lähteestä. Tilalla on maakellari jossa ruuat säilyivät hyvin. Onnistuimme aika hyvin ennakoimaan viikon ruokamäärän, eikä meidän tarvinnut hakea täydennystä kertaakaan.

Tiskaukset ja pyykinpesut onnistuivat hyvin saunalla perinteisin keinoin.

Teimme tilalta muutaman kalastusretken läheisille järville ja joelle. 

Joka kerta tuli saalista matkaan, yleensä vain maistiaisia mutta yhtenä iltana ahti tarjoili oikein ahvenillallisen. 

Kelit olivat tosiaan lämpimät jonka vuoksi hyttysiä ja paarmoja oli aivan hirveästi, tämä vähän laski kalastusintoa ja iltaisin raavittiin nilkat verille.

Meillä oli mukana paljon ajanvietettä; lehtiä, kirjoja, neuleita... Emmekä käyttäneet niistä oikein mitään. Iltaisin lueskelimme tilalta löytyviä kirjoja ja edellisiä vieraskirjoja.

Meillä oli myös mukana alakuvan hauska veivattava radio. Radion kuuntelemisessa hämärtyvässä tuvassa kaukana kaikesta on ihan oma tunnelmansa.

Närängän tilan pihapiiri ja nuotiopaikka ovat jokamiesretkeilijöiden vapaassa käytössä, ja vierailijoita riittikin joka päivälle, osa kävi kutsuttuna ihan tilalla sisälläkin saakka.

Ihana puulämmitteinen sauna lämpesi joka ilta ja tarjoili pehmeät löylyt. 

Lämpimät suositukset lammaspaimenviikolle mikäli ikimuistoinen viikko upean luonnon keskellä historiallisessa kohteessa kiinnostaa!

Sateisen lomapäivän kirppiskierros

Sateentihkuinen lomapäivä houkutteli kirppiskierrokselle Hämeenlinnaan. 

Heti alkuun koimme vähän vastoinkäymistä kun auto hyytyi moottoritielle. Pääsimme sillä kuitenkin onneksi vaivoin usean pysähdyksen jälkeen ensimmäisen kirppiksen pihaan, jonne puolisoni ystävällisesti ajoi tuomaan meille ehjän auton alle ja vei viallisen pois.

Kirppiskierrokselle lähtiessä pitää aina heittää ilmoille jotain toiveita, mitä erityisesti olisi kiva löytää. Useinhan siellä tulee aivan yllätyksiä vastaan sitten kuitenkin.

Nyt toiveina oli Valenciat, Grapponiat ja Pomonat. Näistä 2/3 sain jokseenkin toteutettua. Ja siihen sitten päälle ne yllärit :)

Valenciaa tai Grapponiaa ei usein kirppiksiltä kovin sopuhintaan löydä. Aiemmin viikolla ostin 2e hintaan tassittoman heikohkokuntoisen Valencian teekupin, vähän kuin muistuttamaan siitä että unelmia pitää olla ja jonain päivänä voisi siihenkin astiastoon olla varaa. 

Myös Grapponia-sarjaa olen selaillut nettikirppiksillä ja etenkin viinilasien hinnat ovat saaneet huokailemaan. Tänään nähtyjä olivat siniset kynttiläjalka 80e, kannu 65e ja jalallinen kulho 90e ja nämä kaikki saivat jäädä odottelemaan rikkaampia omistajia. No, toive on universumille heitetty ja jospa niitä joskus vastaan tulisi kohtuullismpaankin hintaan. Tänään Grapponia-saldona oli yksi ruskea pikkulautanen, joka päätyi kuistille kukkasen alle.

Voi huoh näitä Pomona-purkkeja. Tosi harvoin tulee kirppiksillä vastaan ja silloinkin yleensä ylihintaan kuntoon nähden. Nyt löytyi kaksi moitteettomassa kunnossa; mustikka ja herukka. Hinta oli suolainen mutta pöydässä oli -25% lappu, ja harkinnan jälkeen pystyin herukan ostamaan. Ja miten kaunis se onkaan. 

Tuikkukynttilänjalka sinikeltaisessa sävyssä, priimakunnossa ja Nuutajärven tarralla houkutteli, hintaa oli 5 euroa. Näin heti tämän sopivan meille.

Yllätys oli melkoinen kun kotona googlettelin sille Astiataivaan hinnan. Se ei toki esineen oikeaa arvoa kerro, mutta hieno, meille sopiva esine hyvään hintaan toki aina miellyttää kirppistelijän mieltä. 

Kyseessä siis Nuutajärven lasin Alfa, suunnittelija Markku Salo, tuotannossa 1988-1993.

Tämän esineen löysi ensin ystäväni, mutta harkinnan jälkeen hylkäsi sen ja minähän hyökkäsin heti kiinni. 

Rottinkinen tarjotin + 6 lasinalusta, hintalapun mukaan 70-luvun alkupuolelta ja hintaa oli koko setille 6 euroa.

Perhoset näyttävät siipien osalta aidoilta (en tosin ole millään tasolla asiantuntija), ja pikaisen googlauksen tuloksena löysin pari samanlaista settiä samanlaisella pohjalla mutta eri perhosilla. Nopeana ja epävarmana johtopäätöksenä voisi olla jonkinlainen diy-setti, mutta vaikea sanoa mikä on setin tarina.

Sopii kuitenkin niin kivasti meille!! Ja sopii myös kivasti näiden Riihimäen Lumihiutale-lasien kanssa, joita löysin tänään 5kpl!!!!!! Huutomerkit sille, että nämä olivat ekat kirppispöydästä löydetyt Lumihiutaleet. Aiemmat, ahkerassa käytössä olleet on saatu vanhemmiltani ja ostettu fb-kirppiksen kautta. Näiden keräilyn aloitin selkeästi ihan liian myöhään, muistan vielä ohittaneeni näitä monen monta. Mutta sehän se on yksi harrastuksen idea, tavaraa tulee ja menee ja sieltä poimitaan ne omat suosikit milloin ajoissa, milloin myöhässä.

Vaatteita jaksan harvoin kirppikseltä ostaa, mutta kenkien kanssa joskus onnistaa. Kuten nämä tammi-kengät. Käyttämättömät kotimaiset nahkakengät ja hintaa 4e. Ihanat!

Ihana oli myös kirppisreissu ystävän kanssa ja jos Hämeenlinnan kirppiksille mielii, niin Parolan aseman loistava lista on hyvä apu! 

Kukkivat kunnaat

Kesä on parhaimmillaan. Ulkona kukkii ja tuoksuu huumaavalle. Kesäöissä on jotain niin taianomaista.

Ruusupensaita on paljon ympäri tonttia ja viime syksynä alas leikatutkin ovat jo ainakin metrin mitassa. Ruusut kukkivat upeasti ja levittävät tuoksuaan.

Ensimmäiset pionit aukesivat.

Orvokkeja kasvaa niin ruukuissa kuin itse levinneinä pitkin pihaa. Ruukuissa kukinta alkaa olla lopullaan. 

Orvokin kukat pääsivät koristamaan myös kesäjuomia.

Pihalta kaadettiin useita puita ja klapihommaa on riittänyt. 

Kesäloma alkoi ja ensimmäinen lomareissukin jo tehtynä. Pääsimme meren rantaan ja pulahdimme suolaiseen meriveteen. Reissukaverit ovat kaikkensa antaneita.

Sisällä kesäsisustus on keveää ja yksinkertaista. Pihalta kulkeutuu milloin mitäkin kukkaa myös sisätiloja ilahduttamaan.

Lomonosov jääkarhu

Venäläistä posliinia jotkut kai keräilevät.

Liityin joukkoon kun Kokkolan Agatha-kirppiksellä tuli vastaan virheetön Lomonosovin jääkarhu 15 eurolla. Niin kaunis esine, ja sopii meille <3

Satokausikatsaus 11.7.2017

Satokausi 2017 jatkuu kiihtyvällä tahdilla. Kesä on viileydestä johtuen vähän jäljessä, mutta sitäkin palkitsevampi aloittelevalle puutarhurille, koska viileys on pitänyt öttiäiset poissa. Salaattipenkissä oli hieman rei'itettyjä lehtiä mutta kertakäsittely mäntysuopaliuoksella auttoi. Kasvihuoneeseen olen suihkutellut mäntysuopaliuosta ennaltaehkäisyn nimissä, mutta sielläkään ei ole kyllä tuhokavereita näkynyt.

Tomaattien nopein on tämä amppelitomaatti, josta on keltaisia tomaatteja jo muutamia syötykin. Lajike ei ole kummoinen, maku on ihan ok mutta ei mikään supermakea. Joku puutarhalta ostettu tuntematon. Satoisa kylläkin, isoja terttuja on siinä kypsymässä.

Muut tomaatit kasvattavat runkoa ja lehtiä hullun lailla ja kukkivatkin, osassa on jokunen raakile näkyvillä. Hieman arveluttaa mikä on pölytyksen taso kasvihuoneessa, en usko että siellä hyönteisiä on kauheasti vieraillut mutta olen aina muistaessani yrittänyt runkoja vähän heilutella.

Kasvihuoneeseen asensimme Blumat kastelujärjestelmät 60-litraisilla saaveilla joten se on kohtuullisen huoltovapaa, tosin kasvustoa saa karsia lähes päivittäin jotta pysyvät valoa läpäisevinä ja tuottaisivat satoakin.

Kasvihuonekurkkuja ostimme 2kpl puutarhamyymälästä. Ovat kasvaneet tosi hyvin ja molemmat kukkivat. Pikku kurkkujakin on ehkä näkyvissä mutta hedelmien kasvu on ollut vähän hitaanlaista.

Munakoisot on siemenistä kasvatettuja ja ihan yllättävän hyvin menestyneitä. Kaikki 3 taimea ovat hyvässä kukassa eikä niissä ole kirvojakaan ollut vaikka kuulemma niitä kovasti houkuttelevat. Hedelmistä ei ole vielä tietoa.

Chilejä on syöty jo jokunen (aikaisia Cayenneja). Podeja on kehittynyt ihan mukavasti kaikkiin lajikkeisiin, kuvassa on muistini mukaan Aji Benito.

Ämpäriperunat istutimme joskus ehkä huhtikuussa. Niiden kasvuunlähtö oli tavattoman hidasta, kun kevät oli kylmä ja ämpäreitä oli pakko pitää sisällä. Jossain vaiheessa ne kasvoivat ihan mallikkaasti kunnes kasvu alkoi hiipua (ehkä kuivuivat?) ja naatit näyttivät jo ihan nuutuneilta. Päädyimme jo käsittelemään epäonnistumista emmekä uskoneet ollenkaan että perunoita niistä tulisi. Tänään kuitenkin Rekosta ostamamme perunat olivat ihan vihreitä joten päätimme tsekata ämpäreiden tilanteen. Ja kas, kyllähän siellä muutama peruna möllötti. Kahden ämpärin sato oli yllä näkyvä, eli ei nyt suurensuuri mutta perunat olivat ihan kohtuullisen kokoisia ja varsin maukkaita, lajike oli Timo.

Nämä ovat muuten meidän molempien ensimmäiset itse kasvatetut perunat. Kirjoihin merkittäköön, että ne kasvoivat hienoiksi perunoiksi ja maistuivat mainioilta voin ja itsekasvatetun tillin kera.

Pinaattia on kerätty syötäväksi jo paljolti, mutta kun kasvusto alkoi näyttää kukinnan merkkejä keräsin kaikki loput, ryöppäsin ja pakastin. Lisää on kylvetty jo jokunen viikko sitten.

Pinaatit, retiisit ja salaatit tulee muistaa kylvää vähin erin parin, kolmen viikon välein. Niin syötävää riittää koko kesäksi.

Kasvilavoilla pyyhkii hyvin. Peruna on varsin komeassa kasvussa ja ämpäriperunakokemuksella varmasti jo syöntikokoista. Sipuleita olemme syöneet kesäsipulina jo jonkin aikaa. Nyt osa sipuleista kukkii joten ne syömme myös pois ensitilassa.

Myös kaalinkasvatus on onnistunut oikein rohkaisevasti. Nämä ovat siemenistä kasvatettuja, ja olivat jo taimivaiheessa tosi komeita. Tänään poimimme ensimmäisen pikkuparsakaalit ja ai vitsi miten hyviä ne olivat! Makuero oli kyllä merkittävä kaupan ulkomaisiin kaaleihin. Parsakaali on tuon kasvin kukinto, joten satoa tulee tosi kivasti jokaiseen kasvihaaraan.

Kukkakaaleissa ei vielä näy oikein mitään.

Hernemaalle teimme tuet kompostiverkoista, rimoista ja nippusiteistä. Herneet ovat hyvässä kasvussa mutta pavut vielä kituvat pieninä. Saivat tänään boostia nokkoskäytteestä, jospa ne siitä vielä piristyisivät.

Lautasellinen kesän makuja <3 Itse kasvatettuja: perunat, parsakaalit, rucola, tilli, salaatti. Sillit äidin valmistamat ja kurkut ja tomaatitkin kotimaisia maukkaita.

Ja tästähän se vaan paranee, kasvihuoneen satoa odotellessa!