Tuvan remontti osa 3: Keittiö

Viimeisenä viime kesän remontista esittelen teille keittiön. Aiemmat remppapostaukset voi lukea TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. 

Haaveilimme ensin keittiöön täyskorkeista apteekkarin kaapeista ja pyysimme niistä jo tarjouksenkin, mutta lopulta asiaa harkittuamme päädyimme vain uusimaan keittiön pintoja emmekä juuri muuttaneet keittiön toiminnallisuuksia, kun ei niihin neljässä vuodessa ole suurempaa kehitettävää keksitty. 

Keittiön, kuten muunkin rempan ideana oli säästää vanhaa ja pitää budjetti kohtuudessa. Tulen hieman surulliseksi nähdessäni miten hyväkuntoisia ja uusia keittiöitä kaupataan purkutavarakirppiksillä, vaikka kukin tietysti tyylillään.

Yllä olevassa kuvassa näkyy lähtötilannetta. Keittiö oli ihan ok kunnossa mutta värimaailmaltaan vähän tunkkainen, ja näitä keltaisen ja ruskean sävyjä halusimme raikastaa tuvassa muutenkin. Kaapistot ja rungot olivat ehjät (paikalliselta Puustellilta löytyi tieto, että ovat n. 20 vuotta vanhat) ja päädyimme vain maalaamaan ne. 

Jos joku oli keittiörempassa selvää niin se, että halusin laminaattitasojen tilalle puutasot. Saimme myös tasoista tarjouksen keittiöliikkeeltä ja sen nähtyämme päädyimme ostamaan Byggmaxista tammitasoa ja leikkaamaan tasot itse. Tasojen puu oli todella kuivaa ja on vaatinut monta öljykäsittelyä, ja silti ne ovat jo vuoden käytön jälkeen aika elämää nähneen näköisiä. Vaan se on toki puutasoissa tarkoituskin että elämä näkyy, ja hiomallahan niitä sitten voi halutessaan uudistaa.

Kaapit ja rungot purettiin ja roudattiin vintille, jossa mies ruiskumaalasi ne. Rungot ovat samaa sävyä seinän kanssa (Tikkurila G487) ja ovet sävyä L487, kontiainen. Tuo kontiainen on muuten aivan ihana lämmin harmaan sävy joka tulee varmasti näkymään talossa vielä muuallakin. Vetimien vaihtoa harkitsin mutta päädyimme kuitenkin pitämään ne ennallaan.

Maalin pysymisestä kaappien pinnoissa ei ollut mitään takeita, mutta nyt vuoden jälkeen kaapit ovat edelleen siistit joten kannatti kokeilla.

Kulunut posliininen tiskiallas vaihdettiin Stalan terästasoon, joka mittojen mukaan tilattuna taisikin olla koko remontin kallein yksittäinen hankinta. Terästaso on käytössä huoleton ja ihana ja isot altaat oikein käytännölliset. 

Lavuaarin ja lieden yllä olevat laatoitetut välitilat jätettiin ennalleen. 

Keittiössa oli muutama itse nikkaroitu osa, kuten yllä näkyvä runkokaapistojen väliin jäävä taso. Ikkunan takia sen täytyy olla juuri tietyn korkuinen. Tuo avohylly oli hieman vaivannut alusta saakka, toisaalta se oli käytännöllinen ja kotoisa, mutta näytti aina jotenkin sotkuiselta ja keräsi ihan hirveästi pölyä. 

Sain idean korvata tuo osa senkillä tai lipastolla, ja kuin ihmeen kaupalla Torista löytyikin juuri sopivan levyinen senkki eikä hakumatkaakaan ollut kuin parikymmentä kilsaa. Hieman jalkoja lyhentämällä se sopi juuri tuohon väliin. Ensin oli tarkoitus maalata senkki keittiön väreihin, mutta tuo turkoosi jaksaa jotenkin ihastuttaa joten ainakin toistaiseksi se on saanut pysyä keittiön väripilkkuna. Toinen lipasto-onnenkantamoinen löytyi tätä kohtaa vastapäätä, jossa oli myös itse rakennettu osa, näkyy postauksen ylimmässä kuvassa. Siinä meillä on päällä kahvikone ja se on suoraan leivinuunia vasten. Siihen löysin fb-kirppikseltä myös juuri sopivan lipaston (edukkaaseen 25e hintaan) ja saimme siihen kätevää säilytystilaakin. Lipasto on maalattu ruskeaksi ja on myös saanut pitää värinsä. Jotenkin ihastuttaa vanhojen maalattujen kalusteiden patinoituneet pinnat, eikä niitä tarvitse itsekään käytössä varoa.

Yksi kierrätyskaluste löytyi vielä ylimmässä kuvassa hämärästi näkyvään, keittiön runkojen ja jääkaapin väliseen tilaan. Siihen halusimme kalusteen jossa säilyttää kierrätystavaroita, ja ostin siihen Torista Ikea Stenstorp -tarjoiluvaunun. Kierrätyskamat tosin ovat edelleen pahvilaatikoissa mutta jospa siihen jotain kauniita koreja tai muita säilyttimiä joskus tulisi vastaan. Tarjoiluvaunu toimii hyvänä aputasona kokkaillessa, se sijaitsee liettä vastapäätä. Viime viikonloppuna meillä oli ystäviä kylässä ja keittiössä hääräsi monta kokkia, ja tasot riittivät kivasti isommallekin porukalle.

Tässä vielä ennen ja jälkeen -kuvat keittiöstä. Värimaailma raikastui ja ilme siistiytyi, mutta keittiössä säilyi huvikumpumainen värikkyys. 

Pihasaunaksi

Jo maalle muuttaessamme yksi keskeisistä haaveista oli pihasauna. Tällä tilalla sellaista ei valmiina ollut, mutta pihassa seisoi vanha hirsimökki ja viime joulun alla siitä valmistui meille tunnelmallinen pihasauna.

Saunasta ei juuri ennen-kuvia ole, mutta alla oleva kuva on vuodelta 2016 kun muutimme tänne. Mökki on toiminut eläinsuojana ja siellä on asunut ainakin kalkkunoita. Se oli maapohjainen ja siinä oli heinää kasvava katto. Mökki on siirretty jostain tälle tontille ja sen hirteen on kaiverrettu luku 1762, tuskin vuosiluku nyt kuitenkaan :). Hirret olivat hyväkuntoisia.

Mökkiä nostettiin ja alle lisättiin pari kerrosta harkkoja. Heinää kasvava katto oli kaunis, mutta se piti vaihtaa turvallisuussyistä huopakattoon. Lattiaan valettiin betoni. Hirsien välejä tiivistettiin pellavariveellä.

Saunaan tehtiin väliseinä, jotta siihen saatiin myös pieni pukutila. 

Kiuas rakentui pitkällisen pohdinnan jälkeen omin käsin. Siihen hyödynnettiin appivanhempien vanhaa kiukaanluukkua, romukaupan valikoimaa ja siinä lämpiää 350kg kivimassa. On kuulkaa lempeät löylyt!

Ollaankin naurettu, että jos joskus tästä muutetaan pois, tätä perintökiuasta ei voi kyllä tänne jättää vaan kiuas lähtee sitten mukana.

Lauteet nikkaroitiin kuusesta ja käsiteltiin parafiiniöljyllä. Löysin kirppikseltä huokeasti kotimaisia retrovateja ja -ämpäreitä, nuo värit sopii hauskasti ulkosaunaan.

Saunomaan päästiin ensimmäisen kerran viime joulun alla, ja kyllä löylyt omassa ulkosaunassa palkitsivat kovan työn ja odotuksen. Sauna on lämmennyt ahkeraan, siellä on saunotettu myös perhettä ja ystäviä ja lauteilla höpötelty vaikka mitä tärkeää.

Nyt juhannukseksi saunaan valmistui myös terassi lehtikuusesta. Paljukin tilattiin, mutta sattumalta tänä kesänä monet muutkin suomalaiset halusivat paljun ja toimitusajat ovat niin pitkiä ettei se ihan juhannukseksi ehtinyt. Paljun puutteessa ollaan naapureiden iloksi kylvetty lastenaltaassa toisella puolella pihaa.

Juhannuksen alla käsittelimme myös saunan otelaudat Virtasen maalitehtaan tervapetsillä. Terva paitsi suojaa puuta säiltä tuo myös mahtavan tuoksun saunan ympäristöön.

Saunassa on pieni puku- ja vilvoittelutila joka sisustettiin lähinnä talosta löytyneillä tavaroilla. Pieni renginkaappi oli valmiina tässä hirsimökissä, se vain pestiin ja tuuletettiin. Seinähylly tehtiin jämälaudan pätkästä ja hyllytuet löytyi varastosta. Keltaisen Finnmirrorin peilin olen ostanut useampi vuosi sitten varta vasten ulkosaunaa varten, saunaa josta silloin ei ollut olemassa kuin unelma. Peili on juuri sopivan hämyinen, eipä saunassa sen tarkempaa peilikuvaa ole tarvetta nähdä. Penkki on miehen itse tekemä ja tarkoitus on vielä vahata se lattiaritilöiden tapaan Supi-saunavahalla tummaksi. 

Alkukesän kukkaloistoa

Tässä pieni kierros pihamaan kukkaloistossa. Alkukesä on mahtavaa aikaa, kesäkukat jo täydessä loistossaan ja monet monivuotisetkin aloittelevat kukintaa.

Vaahteran alle, rottinkikeinun viereen nappasin rautakaupasta pari Markettaa ja yhden Verbenan. Olen ihan aloittelija kesäkukkien kanssa enkä yleensä osaa sommitella mitään hienoja asetelmia vaan laitan kaikkea 'more is more' -periaatteella. Tästä setistä tuli kyllä ihan onnistunut. Verbena olikin aivan uusi tuttavuus.

Kesäkukista uskalsin jälleen satsata myös hortensiaan... Aiemmat kokemukset yhteiselosta hortensian kanssa ovat vähintäänkin masentavia. Se on kuitenkin niin upea ja näyttävä kukka että päätin ottaa uusinnan ja panostaa nyt ihan oikeasti. Toistaiseksi näyttää hyvältä. Hortensia on sisäänkäynnin edessä johon paistaa iltapäivällä aurinko. Olen salaojittanut ruukun hyvin ja kastellut sitä ahkerasti ja toivon meille sopuisaa kesää. 

Kukat ovat punertavaan päin, ajattelin kokeilla antaa sille rodolannoitetta, jospa kukat lähtisivät sinertämään. Kahvinporotkin voisivat toimia mutta niitä en taida uskaltaa testata.

Terassi sai tälle vuodelle vähän uutta ilmettä. Purimme siitä (lahot) kaiteet ja öljysin lattian. Ilta-aurinkoiselle seinustalle tein penkin, johon pääsivät talvehtineet Evakko-pelargonit mummulan vanhoihin patoihin. Tässä vielä vähän nuutuneena siirrosta mutta eiköhän nuo tuosta virkisty.

Pelargonit talvehtivat meillä ihan huoneenlämmössä, muuten en ole saanut onnistumaan. Hoidan niitä talven kuin huonekasveja ja ovat valoisassa paikassa ikkunalla. Greta-pelargonit kuolivat mutta Alastaron Helenat ja Evakot sain pidettyä hengissä. Helenoista sain myös pari virkeää pistokasta. Sitten ulkoilutin Helenoita vapun aikoihin ja unohdin ne yöksi ulos.. Ja tulikin 6 astetta pakkasta :O.  Meinasi kyllä itku tulla, niin kamalilta pelargonit näyttivät pakkasyön jäljiltä. Nostin kaikki nuutuneet ja jäätyneet pelargonit sisälle, leikkasin vaurioituneet osat pois ja huolsin hellästi, ja kaikki lähtivät uudestaan kasvuun! Toki ottivat reilusti takapakkia, oikeastaan kaikki kevään uusi kasvu kuoli.

Tälle kesälle hankin myös muutaman uuden pelargonin: Calliope dark red, Sailing ja Mårbacka.

Kaksi vanhaa omenapuutamme ovat paistatelleet ihan mahdottomassa kukkaloistossa. Pölyttäjiäkin on näyttänyt riittävän, paha tietysti sanoa onko niitä riittävästi mutta nähtävästi ahkera voikukan viljely tuo tulosta ja houkuttelee pörriäisiä pihaan. Omenasatoa siis toiveissa, viime vuonna muumiotauti verotti omenoita aika lailla mutta toivotaan tälle vuodelle parempaa.

Sitten vielä perennapenkkeihin. Särkynytsydän on alkukesän ehdoton lempparini. Ihastuin siihen yhden vuokrakämpän pihassa, ja se on lähtenyt myös täällä erittäin hyvin kasvuun. Särkynytsydän kasvaa sadevesikaivon vieressä pienessä penkissä kärhön ja tulppaanien kanssa, ja tänä vuonna istutin penkkiin myös karpaattienkelloa. Kellon pienet taimet jäävät nyt särkyneensydämen varjoon mutta toivotaan että ne siellä pärjäisivät.

Särkynytsydän kukki kauniisti kun jouduimme kaksi vuotta sitten luopumaan rakkaasta vanhimmasta koirastamme, ja tuo siksi mukanaan aina hitusen ikävää, aika kauniilla tavalla kuitenkin.

Nämä japaninakileijat löytyivät etupihan perennapenkistä kun hävitimme siitä yhden ruusupuskan. Nyt kasvavat pionien reunuksilla, ja tänä kesänä olen istuttanut penkkiin myös verikurjenpolvia, kylmänkukkaa, hopeahärkkiä ja elokuunasteria. Penkissä on melkoinen rikkakasviongelma ja lisäksi se on matalamultainen ja kuiva, joten en ole oikein saanut menestymään siinä mitään. Taas on yritystä :).

Toinen hirmuisen rikkaruohoinen perennapenkki on kasvimaan vieressä alapihalla. Siellä kasvaa iso lipstikkapuska ja syysleimu sekä aika paljon sipulikukkia kuten tulppaaneja ja laukkoja. Viime syksynä istutin sinne sammalleimua ja suikeroalpia, sekä vielä tänä vuonna reunuspoimulehteä ja taakse kultanauhusta. Taktiikkani siis on istuttaa voimakaskasvuisia ja maanpeiteperennoja ja vaalia niitä, ja tadaa, lopulta vuohenputki ja juolavehnä väistävät. Tätä metodia toteutan myös muutamaan kiviaitaan, joista on vuohenputken ja nokkosen alta paljastunut vuorenkilpeä ja jotain maksaruohoa. Ymmärrän toki, että tämä metodi voi olla elämänmittainen matka, mutta uskon kestäväni sen.

Nyt näyttäisi että tässä penkissä on myös unikko siementänyt ja alla näkyy sammalleimun ujoa kukintaa, hengissä ollaan siis.

Myös niittykukat elävät elämänsä kevättä. Niin ihanaa kun saa ilmaisia kukkakimppuja pihalta!

Haluaisin oppia tuntemaan luonnonkukkia paremmin. Tälle keväälle bongattuna on jo rentukka, puna-ailakki ja kurjenpolvi, niittyleinikki, peltokanankaali ja tietty lukuisat voikukat.

Tuvan remontti osa 2: lattia

Tuvan remontti jatkui lattioiden käsittelyllä.

Puolison isovanhemmilla on ollut punaiset lattiat, ja oikeastaan jo n. 7 vuotta sitten kun aloimme haaveilla maalle muutosta, yksi ensimmäisiä asioita mistä päätimme oli, että tuvan lattiasta tulee punainen. Vaikkei talostakaan ollut vielä mitään tietoa. Ja tuon punaisen lattian ehdoilla valittiin sitten muita asioita.

Tässä vielä lähtötilanne: lautalattia oli käsitelty kuultavan ruskeaksi. Vähän tympeän värinen mutta todella armollinen lialle ja koirankarvoille...

...toisin kun tämä maalattu lattia.    

Pitkällisen harkinnan ja netin selaamisen jälkeen maaliksi valikoitui Tikkurilan Pontti ja siitä väri M419 Cayenne. Tämä on ihan tavallisesta värikartasta, joitain perinnevärikarttojakin selailin mutta Cayenne oli sitten kuitenkin sopivin. Sävyn valinta ei ollut kyllä mikään helppo homma, tarvittiin monta käyntiä rautakaupassa tapettinäytteiden ja lopulta äidinkin kanssa!

Paljon kehutun Tikkurilan Permo-lattiamaalin valmistus on loppunut ja Pontti on uusi korvaava tuote. Meillähän lattiat ovat kovalla kulutuksella kun kolme koiraa sutii niillä, jonka takia emme halunneet satsata arvokkaisiin perinnemaaleihin, ja muutenkin yritimme selvitä rempasta kohtuullisella budjetilla. Myöskään mikään viikkojen kuivumisajan vaativa tuote ei tullut kyseeseen, kun kuitenkin asumme talossa koko ajan. Parin kilometrin päästä K-raudasta löytyvää tuotetta saa varmasti ja helposti lisää ja lattiaa voi myös paikkailla tarvittaessa helposti.

Hioimme lattiat kevyesti mutta emme paikanneet koloja tai muutenkaan tasoitelleet mitään. Halusimme että eletty elämä saa näkyä. 

Maalaus sujui suht sujuvasti niin, että toinen levitti maalia leveällä lattiapensselillä ja toinen töpsötti pikkupensselillä maalia koloihin. Ja välillä vaihdettiin vuoroja. Uusien tapettien suhteen hieman jännitti, jos maalia jotenkin roiskuisi, mutta maali oli kyllä oikein miellyttävä levittää eikä sotkenut pahasti. Maalikerroksia laitettiin kolme ja homma oli tehty parissa päivässä. Pontti kuivuu erityisen nopeasti; päällemaalattavissa 2 tunnissa, kalustekuiva n. viikossa. Ja riittoisaakin se oli, 9 litran pöntöstä jäikin vielä maalia. 

Lounaatkin saattoi nauttia maalikerrosten välissä.

 

En tiedä voiko lattiat enää ikinä olla muun väriset kuin punaiset. Väri on tosi lämmin ja kodikas. Toki aika hallitseva, mutta tykkään sen tuomasta kotoisasta ja vähän bohosta tunnelmasta. 

Lattia on kestänyt ihan hyvin nyt vuoden. Toki siinä näkyy naarmuja, näkyi jo hyvin pian maalaamisen jälkeen eli maali ei ehkä kaikkiin koloihin tarttunut ihan kunnolla. Kolme koiraa sutii lattioilla eikä meillä muutenkaan lattioita varota. Yleisilme on kuitenkin edelleen tosi siisti. Ei tulisi mieleenkään olla ilman mattoja. Onneksi maalattu lattia näyttää vähän kuluneenakin hienolta ja tosiaan paikkausmaalaus ei ole ihan hirveä projekti jos sille koetaan tarvetta. Ja räsymatot sopii punaiselle lattialle niin ihanasti <3

Kevään eka asuntoautoreissu

Viime syksynä puoliso toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja hankki asuntoauton. Muutamia reissuja on jo ehditty sillä tehdä ja niistä tulen varmasti jatkossa kertomaan täällä blogissakin.

Nyt suuntasimme lämpimän alkukesän kunniaksi Varsinais-Suomeen pariksi yöksi. 

Meillä oli aluksi tarkoituksena mennä Kurjenrahkan kansallispuistoon retkeilemään, mutta alueelle lupailtiin kovia sateita, niin päädyimme kuitenkin Säkylän Pyhäjärvelle. Pyhäjärvi on upea, kirkasvetinen ja saareton järvi. Alueella ei ole paljon järviä, joten Pyhäjärven rannat on mökkiläisten kansoittamia. Onnistuimme kuitenkin löytämään yöpymispaikan ihan rannasta.

Iltasella kävimme kävelemässä Kuhankuonon retkeilyalueella.

Kahden järven kierroksella ei nimestään huolimatta juuri järvimaisemia näkynyt, mutta ihan mukavaa eteläsuomalaista kalliomaastoa kuitenkin. Kyllä siellä koirat sai lenkitettyä.

Kävin vielä ihmettelemässä lähistöllä ollutta Huvitusta. Huvituksella on mielenkiintoinen historia mm. alkoholistiparantolana ja pahamaineisena tyttökotina, mutta nykyisin se on tyhjillään ja myytävänä (hulppeaan 4 miljoonan euron hintaan). 

Alueella on monta kymmentä rakennusta ja se sijaitsee upealla paikalla. Tallella on myös osa valtavasta omenapuutarhasta.

Alueella oli jotenkin vähän spooky tunnelma, mutta ihan näkemisen arvoinen paikka kyllä. 

Autolle palattuamme alkoi sataa ja tulikin vettä useamman tunnin ajan. Siinäkin on autossa tunnelmaa, ja kun on vielä hyvää lukemista mukana niin mikäs sen parempaa. Illaksi sää selkeni ja ihastelimme kaunista auringonlaskua. 

Pyhäjärven kirkkaaseen veteen pulahtivat tietysti koirat, ja jäi sinne omakin talviturkki. N. 13-asteinen vesi oli just hyvä uimiseen, ihanan virkistävää.

Aamu-uinnin ja aamiaisen jälkeen lähdimme ajelemaan kohti seuraavaa määränpäätä. Tai mies ajoi ja itse tein töitä. Hyvin onnistui etäpalaverit myös tien päältä. 

Toiseksi yöksi menimme sukuni tilalle. Tilalla ei enää ole asuinrakennuksia mutta asuntoautoiluun se on loistava paikka. Kuuntelimme hiljaisuutta ja kevään ääniä. Taas illalla hieman satoi mutta se ei tunnelmaa pilannut. 

Illallinen valmistui grillissä, ja kyllä retkiruoka vaan maistuu. 

 

 Aamulla käppäilimme hieman lähimaastoissa ja löysimme hyvän satsin korvasieniä. 

Asuntoautolla matkailu tuo kyllä vapautta ja on mukavaa lähteä reissuun vailla tarkempaa suunnitelmaa. Kunhan tilanahtauden kestää (on meinaan melko tiivis tunnelma kun autossa on kaksi ihmistä ja kolme pahimmassa tapauksessa märkää koiraa...), matkailu on varsin mukavaa. Olemme panostaneet auton asumismukavuuteen ja hankkineet sinne mm. todella mukavan sängyn. Pakkaamista pitää tosin vielä treenata, nyt unohtui matkasta mm. kaikki ruokailuveitset :D. 

Nyt alkukesälle olimme suunnitelleet pidempää reissua pohjoiseen, mutta poikkeustila sekoitti lomasuunnitelmat ja loma siirtyikin loppukesälle, ja lisäksi Rovaniemen Jukolan viesti siirtyi seuraavalle vuodelle joten Lapin reissu jäi vielä haaveeksi. Kesällä olisi kuitenkin tarkoitus kierrellä autolla ainakin lähiseutuja.