Makuuhuone

Makuuhuoneesta on asuntoesittelyjen myötä tullut yksi suosikkipaikoistani asunnossa. Kun se vihdoin saatiin raivattua ylimääräisestä romusta sinne muodostui aika kivan rauhallinen tunnelma ruskeine ja vaaleine sävyineen.  

Vuorotyöläisinä kaipaamme välillä unta erikoisina vuorokaudenaikoina, jonka vuoksi makuuhuone on pyhitetty vain ja ainoastaan nukkumakäyttöön. Kuitenkin makuuhuoneen sijainti asunnon perällä sekä se, ettei pimennysverhoja tule läheskään päivittäin avattua on aiheuttanut sen, ettei makuuhuone ole oikein ikinä valmistunut. Sinne on päätynyt vähän sekalainen setti tavaroita ja ennen asunnonvaihtoaikeita siellä lojui vielä muuton (muutto tapahtui vuonna 2012) jäljiltä laatikoita nurkassa.

Sänky on vanha, mutta mukava. Päiväpeittoa meillä ei ole eikä tarvita. Aika harvoin sänkyä tulee edes pedattua... Meillä on makuuhuoneen ovella koiraportti, joten sängyssä ei käy kutsumattomia vieraita poissaollessamme. Ja jälleen kerran poissa silmistä, poissa mielestä; makuuhuoneeseen ei juuri muusta asunnosta näe joten sekainen sänky ei silmiä kirvele. Tässä kuitenkin harvinaisen siistinä. Pussilakanat ovat Pentikin, punaiset tyynyliinat äidin ompelemat Marimekon kankaasta. Vasemmalla näkyvä siniraidallinen shaali on mummun tekemä. Kuva sängyn päädyssä on miehen ottama.

Ovesta katsottuna oikealle jää nurkka, joka on aika haastava sisustaa. Sinne on päätynyt Ikean Engan-lipasto, joka miellyttää silmääni kovasti ja kätkee sisäänsä vuodevaatteita ja pyyhkeitä. Päällä Saanan & Ollin Myrskyn jälkeen -juliste Ikean kehyksissä. Vasemmalla oleva palli on kirppislöytö. Kaktukset sopivat tähän paikkaan täydellisesti, mutta valitettavasti pimeyden vuoksi ne eivät ole makuuhuoneen vakiasukkaita.

Nurkasta löytyy myös yksi rakkaimmista esineistäni, joka on ollut jokaisessa asunnossa aitiopaikalla, äidin huutokaupasta huutama vanha arkku. Arkku ei luonnossa ole ihan yhtä punertava kuin miltä se kuvassa näyttää. Arkun sisällä on lyijykynällä kirjoitettuja tekstejä ja niiden joukossa vuosiluku 1919, mutta sen tarkempaa tietoa arkun historiasta ei ole. Minulle se päätyi ehkä vuonna 1997 tai 1998.

Arkku on kyllä oivallinen säilytyskaluste, syö sisäänsä uskomattoman määrän tavaraa ja sinne onkin nyt hätäpäissään näyttöjen tieltä tungettu kaikki mahdollinen irtokrääsä.

Makuuhuoneen ongelma onkin sitten tämä:

Yhteen nämä sinänsä kivat tavarat eivät vaan sovi, eikä niitä saa huoneeseen järjesteltyä niin että olisivat vähän kauempana toisistaan. Mikä oivallinen syy vaihtaa asuntoon, jossa on enemmän huoneita!