perjantai 16. helmikuuta 2018

Pientilan kiertokulkua




Kanojen pito on osoittautunut varsin hauskaksi harrastukseksi. Ei nyt ehkä ihan niin helpoksi ja vaivattomaksi minä sitä usein mainostetaan; kanat ovat kyllä aika vaatimattomia, ovat pysyneet terveinä ja tulleet helposti toimeen, mutta onhan kanala vaatinut kaikenlaista säätöä eikä kanoja voi tänne jättää pitkäksi aikaa keskenään joten jos reissuun mielitään tarvitaan talon vahti.
Syksyllä kuoriutuneet poikaset olivat oma projektinsa, niitä hoidettiin pienessä koirien häkissä, ruokittiin omalla ruualla ja lopulta komennettiin muita kanoja käymästä emokanan kimppuun.

Emokana kasvatti poikasensa hienosti, vieroitti ne, alkoi munia uudelleen ja muutaman viikon kuluttua halusi taas alkaa hautoa lisää lapsia. Valitettavasti tällaisia himohautojia emme kanalassa tarvitse eikä meillä pienessä kotitarvekanalassa ole mahdollista huolehtia poikasista jatkuvasti, joten hautomishaluisesta kanasta tuli kanalamme ensimmäinen paisti. Tarkoituskin on tietysti ollut, että poistettavista kanoista tai kukoista saamme särvintä pöytään.

Teurastus sujui siististi ja nopeasti, linnun käsittelyä ja laittoa ruuaksi täytyy vielä vähän opetella. 

Alla vielä lässähtäjä ikuistettuna. Kaksi poikastaan jatkavat kasvua kanalassa ja vielä jännitämme ovatko he tyttöjä vai poikia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti