Päiviä joina on mukavaa olla minä

Muistoksi niitä murheellisimpia varten: tänään on ollut hyvä päivä.

Nukuin pitkään. Herättyäni imuroin ja pyyhin pölyt, ja sillä välin mies teki aamupalaa. Järkkäilimme jo eilen massiivisen määrän erinäistä tavaraa oikeille paikoillensa, joten tämän aamun pikku siivous oli helppo nakki ja sai tuvan näyttämään kodikkaalta.

Aamupalan jälkeen neuloin hiukan ja mietiskelin päivän ulkoilureittiä. Luvassa ensimmäinen kunnon lenkki lähistöllä sijaitsevalle retkeilyalueelle.

Tupa on niin kodikas ja hauskaa kun kaikki toiminnot sijoittuvat samaan tilaan. Myös siivouksen ja järjestelyn kannalta loistoratkaisu. Talossa on muuten ihanasti hyvin maltillinen "asuinkerros" ja kaikki varsinainen sotku tapahtuu kellarissa. Kulissi siististä kodista on (olisi) siis varsin helppo pitää pystyssä.

Tavarat alkavat löytää paikkaansa. Pahin puute on edelleen vaatekaapin puute, jonka vuoksi kaksi makuuhuonetta on edelleen täysin kaaoksessa.

Sitten luonnon helmaan. Uudesta maastokarttasovelluksesta huolimatta eksyin monta kertaa, mutta löysin myös kauniita maisemia. Loppusyksyn koruttomat värit puhuttelevat.

Photobomber se onnistuu aina.

Ulkoilun jälkeen oltiin vastassa nuohoojaa, joka kävi tarkistamassa tilanteen. Kaikki hyvin talven lämmitystä ajatellen. 

Tulia emme ole vielä takkoihin tehneet, mutta eiköhän sekin lähipäivinä koeta. Sormia syyhyttää erityisesti leivinuuni ja siinä valmistuvat pataruuat, leivät ja pizzat.

Kotipäivä, tämän voimalla jaksaa taas. 

Kaunis syksy, ihana koti ja oma lauma, sydän on kiitollisuutta täynnä.