Työhuoneen ikkunan takana alkoi pyöriä nälkäisen oloista pientä väkeä, jolle oli aika alkaa tarjoilla talviruokaa. Aiemmin rivarin pihassa ei ole voinut lintuja ruokkia koirien vuoksi, mutta nyt piha rajoittuu mukavasti metsään ja työhuoneen ikkunan takana oli oiva paikka ruokintapisteelle. Siitähän niitä lintuja on kiva myös katsella.
Lintulautaa ei löytynyt mutta mies löysi oivat diy-ohjeet ja niin ruokinta-automaatti syntyi kahdesta muovipullosta.
Näillä lähdettiin toiveikkaana liikkeelle, vaan ensimmäisen kahden päivän aikana talipallo häipyi oksaltaan kolme kertaa. Milloin pusseineen koukkuineen päivineen, milloin oli tyhjä pussi jätetty rikospaikalle. Ja syylliseksi paljastui varsin pulska orava.
Muutama päivä yritettiin säikytellä sitä pois mutta orava vähät välitti meidän paukutteluista. Auringonkukansiemenetkin kelpasi mutta talipallo näytti olevan varsinaista herkkua.
Virittelimme kahden puun väliin jekkulangan ja laitoimme sekä pallon että ruokinta-automaatin roikkumaan siitä. Ei haitannut, orava otti läheisistä puista vauhtia ja hyppäsi apajille. Lähikaupasta löytyi sitten talipalloille metallikehikko, ja se tuntuisi pitävän oravan poissa. Tilalle on tosin tullut metsähiiri tai muu pieni jyrsijä, joka käy palloja nakertelemassa.
Itse tehty siemenautomaattikin osoittautui sitten hieman toimimattomaksi, siementen tyhjät kuoret kun eivät pääse putoamaan siitä pois vaan jäävät tukkimaan siementen reikiä niin ettei sieltä saanut lopulta siemeniä enää lainkaan. Joten uusi systeemi on tähän vielä tulossa.
Mies sai syntymäpäivälahjaksi torista käytettynä hankitut kiikarit ja lintukirjan. Orava- ja hiirilajeja ei tosin taida kirjasta löytyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti